keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Toinen blogi
Koska 172 päivää tuli jo lusittua mutta reissaaminen jatkuu epämääräisinä pätkinä edelleen, perustin uuden blogin niitä varten tänne.
perjantai 29. heinäkuuta 2011
Last but not least
Tällä sitä ollaan Suomen kamaralla oltu jo nippanappa kuukauden päivät. Aika kuluu niin, että hupsista vaan.
Olen ehtinyt jo asettua Suomeen ja tottua takaisin suomalaiseen mielenlaatuun. Täytyy tunnustaa, että lähtöpäivän aamuna Toulousen kentällä tuntui todella pahalta. En olisi halunnut millään lähteä! Niin se taitaa aina mennä, että juuri kun alkaa tuntea ihmisiä ja todella pitää paikasta, pitääkin jo lähteä. Kun kone nousi, alkoi olokin helpottaa ja ajatukset keskittyä Suomeen ja siihen, miten mukavaa on palata. Kieltämättä oli outoa jo koneessa jälkimmäisellä lennolla Brysselistä Helsinkiin tilata ruokansa suomeksi. Blue1:n henkilökunta kun on suomenkielistä.
Suomessa on paljon asioita, joista olen onnellinen. Kuten:
- Perhe
- Ystävät
- Suomen kesä
- Sauna
- Puusauna
- Savusauna
- Uudet perunat
- Taksissa voi maksaa kortilla
- Kaupan kassajonot etenevät tehokkaasti (ennen ns. normaalisti)
- Silmälaput, joita ilman en osaa oikein nukkua Suomen valoisassa kesäyössä
- Muistot mahtavasta herkullisesta ranskalaisesta ruuasta, joka oli pahus vieköön vielä edullistakin!
Valokuvat ovat vieläkin jumissa rikkoutuneella kovalevyllä, muttei se haittaa. Se on vain yksi kovalevy. Työjutut pystyn suurimmaksi osaksi haalimaan jostain tai tekemään uudestaan ja vielä paremmin. Valokuvia tärkeämpiä ovat muistot ja ystävät, ystävät niin Ranskassa kuin ympäri maailmaakin. Tim Cahill sanoi sen osuvasti: “A journey is best measured in friends, rather than miles”.
Blogi on tehnyt tehtävänsä, eli toiminut tiedotuskanavana 172 päivän ajan, jotka vietin pääasiassa Ranskassa. Matkaan lähtiessäni en tiennyt Taiwanin matkasta mitään, mutta muuten blogin nimi toteutui. Kiitos kaikille lukijoille!
Kettu kuittaa ja palaa uuden blogin tiimoilta, jos ja kun lähtee uudestaan pitemmäksi aikaa ulkomaille. Ensi vuonna on tiedossa ainakin muutama kuukausi Ranskassa, juhuu! Au revoir!
Olen ehtinyt jo asettua Suomeen ja tottua takaisin suomalaiseen mielenlaatuun. Täytyy tunnustaa, että lähtöpäivän aamuna Toulousen kentällä tuntui todella pahalta. En olisi halunnut millään lähteä! Niin se taitaa aina mennä, että juuri kun alkaa tuntea ihmisiä ja todella pitää paikasta, pitääkin jo lähteä. Kun kone nousi, alkoi olokin helpottaa ja ajatukset keskittyä Suomeen ja siihen, miten mukavaa on palata. Kieltämättä oli outoa jo koneessa jälkimmäisellä lennolla Brysselistä Helsinkiin tilata ruokansa suomeksi. Blue1:n henkilökunta kun on suomenkielistä.
Suomessa on paljon asioita, joista olen onnellinen. Kuten:
- Perhe
- Ystävät
- Suomen kesä
- Sauna
- Puusauna
- Savusauna
- Uudet perunat
- Taksissa voi maksaa kortilla
- Kaupan kassajonot etenevät tehokkaasti (ennen ns. normaalisti)
- Silmälaput, joita ilman en osaa oikein nukkua Suomen valoisassa kesäyössä
- Muistot mahtavasta herkullisesta ranskalaisesta ruuasta, joka oli pahus vieköön vielä edullistakin!
Valokuvat ovat vieläkin jumissa rikkoutuneella kovalevyllä, muttei se haittaa. Se on vain yksi kovalevy. Työjutut pystyn suurimmaksi osaksi haalimaan jostain tai tekemään uudestaan ja vielä paremmin. Valokuvia tärkeämpiä ovat muistot ja ystävät, ystävät niin Ranskassa kuin ympäri maailmaakin. Tim Cahill sanoi sen osuvasti: “A journey is best measured in friends, rather than miles”.
Blogi on tehnyt tehtävänsä, eli toiminut tiedotuskanavana 172 päivän ajan, jotka vietin pääasiassa Ranskassa. Matkaan lähtiessäni en tiennyt Taiwanin matkasta mitään, mutta muuten blogin nimi toteutui. Kiitos kaikille lukijoille!
Kettu kuittaa ja palaa uuden blogin tiimoilta, jos ja kun lähtee uudestaan pitemmäksi aikaa ulkomaille. Ensi vuonna on tiedossa ainakin muutama kuukausi Ranskassa, juhuu! Au revoir!
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Ylimääräisiä sydämentykytyksiä
Kylmän ringin ahterin alle aiheutti sähköinen lentolippu. Lipussa lukee, että varaus on voimassa 6 kuukautta, varaus on tehty viime lokakuussa, eikä lentoyhtiön sivut suostuneet näyttämään varaustani. O-ou! Tarkistin varausnumeron noin sata kertaa ja kokeilin syöttää sukunimeni kaikilla mahdollisilla variaatioilla. (Lentolippu on varattu sukunimelläni ilman ääkkösiä.) Iski kylmä hiki +35 asteesta huolimatta!
Onneksi tarkistussoitto SMT:lle varmisti asian, eli varaus on ok, mutta jostain syystä ei lentoyhtiön sivut näytä varaustani. Tämä tietää siis vieläkin aikaisempaa herätystä torstaiaamuna, kun täytyy varata aikaa lähtoselvitykseen kentällä.
Finland, here I come!
Onneksi tarkistussoitto SMT:lle varmisti asian, eli varaus on ok, mutta jostain syystä ei lentoyhtiön sivut näytä varaustani. Tämä tietää siis vieläkin aikaisempaa herätystä torstaiaamuna, kun täytyy varata aikaa lähtoselvitykseen kentällä.
Finland, here I come!
Viikonloppu Bordeaux'ssa
Vietin viimeisen Ranska-viikonlopun Bordeaux'ssa kaverin kanssa. Halusimme tehdä jotain spesiaalia viimeisen viikonlopun kunniaksi. Kuvareportaasia seuraa ehkä myöhemmin, kun saan kamerani kiinni omaan koneeseeni.
Lauantaina aloitimme kylpylä-hoitolasta. Siellä kaverini pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa sekä hammam-höyrysaunaa että skandinaavista saunaa. Kaikenkaikiaan kokemus oli mieleenpainuva: ensin kunnolla pehmennettiin kroppaa hammamin pehmeässä höryssä, saippuoitiin mustalla saippualla, hoitopöydälle kunnon kuorintaan/hierontaan, sitten saunaan, ja sokerina pohjalla lepotuolit kattoterassilla, kun ulkona on pitkälti päälle +30 astetta.
Kun kerran Ranskassa ollaan ja vielä ranskalaisen kaverin kanssa, jolle alastomuus ei ole niin itsestäänselvää tai normaalia, niin kaikki hoidot ja saunomiset suoritettiin korrektisti uikkarit päällä. Kerroin olevani suomalainen ja hieroja uskalsikin tämän jälkeen siirrellä huoletta bikineitäni kuorinnan edetessä. Sainpa oikein kunnon jynssäyksen karkeilla pesulapuilla! Ranskalaisen kaverini uikkarit kuulemma pysyivät koskematta, mutta se oli hänen valintansa.
Hauska yksityiskohta oli saunan tiimalasiajastin. Kerta se on ensimmäinenkin olla saunassa kellon mukaan, mutta kyllä minä kuuntelin omaa oloani, ja kun siltä tuntui, lähdin vilvoittelemaan. Kaveri katsoi kyllä vähän hitaasti, kun menin saunaan toisen kerran ihan innoissani. Kysyin henkilökunnalta moneen kertaan vettä kippoon, jotta voisi heittää kiukaalle, mutta he sanoivat, ettei se ole sallittua. No enpä tiedä olisiko siitä mitään hyötyä ollutkaan, kun kiukaalla oli sähkövastukset näkyvissä ja vain muutama kivi. Lisäksi tuli mieleen, että mahtaako ranskalaiselle sähkökiukaalle ollakaan turvallista heittää vettä... Lämpötila oli siinä +90 astetta ja noin kuivasaunaksi ihan mukava. Löylyttömyydestä huolimatta saunan jälkeen oli kyllä ihan samanlainen olo kuin suomalaisen oikean saunan jälkeen. Loistavaa!
Bordeaux'ssa yövyimme Majestic-hotellissa. Se oli siisti, miellyttävä ja loistavalla paikalla. Illalla kävimme syömässä La Belle Epoque-ravintolassa. Googlettamalla tämänkin löysin... En voi sanoin kuvailla, miten hyvää ruoka oli! Siis aivan käsittämätöntä. Yhteensä 39 euroa alku-, pää- ja jälkiruoka. Aivan aluksi mustaherukkainen Kir Royal, kylmä tomaattikeitto ja rillette de canard (muhennettua ankkaa tai jotain sentapaista käännettynä). Varsinaiseksi alkupalaksi kateenkorvaa kantarelli-valkoviinikastikkeessa, pääruuaksi kyyhkystä rapsakassa kuoressa karamellisoitujen omenoiden ja luumujen kera, ja jälkiruuaksi pistaasipähkinä-mascarpone-vaahtoa aprikoosi- ja marjakastikkeilla. Ruokajuomana toimi lähdevesi ja - tottakai kun Bordeaux'ssa ollaan - pullo bordeaux'n punaviiniä. Epäilen vahvasti, että jos tämän tasoisen aterian haluaisi Suomessa syödä, ei 39 eurolla saisi kuin sen alkupalan!
Bordeaux on kauns kaupunki, kuten kaikki ranskalaiset kaupungit mielestäni ovat. Vanhat rakennukset, historialliset monumentit ja hoidetut puistot luovat oman tunnelmansa. Haikein mielin lähden takaisin Suomeen, mutta samaan aikaan olen innoissani. Ja peukut pystyyn, että yksiköt atk-kaverit saavat datani pelastettua. Ja ottakaa nyt hyvät ihmiset varmuuskopioita vähän useammin kuin joskus ja jouluna!
Lauantaina aloitimme kylpylä-hoitolasta. Siellä kaverini pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa sekä hammam-höyrysaunaa että skandinaavista saunaa. Kaikenkaikiaan kokemus oli mieleenpainuva: ensin kunnolla pehmennettiin kroppaa hammamin pehmeässä höryssä, saippuoitiin mustalla saippualla, hoitopöydälle kunnon kuorintaan/hierontaan, sitten saunaan, ja sokerina pohjalla lepotuolit kattoterassilla, kun ulkona on pitkälti päälle +30 astetta.
Kun kerran Ranskassa ollaan ja vielä ranskalaisen kaverin kanssa, jolle alastomuus ei ole niin itsestäänselvää tai normaalia, niin kaikki hoidot ja saunomiset suoritettiin korrektisti uikkarit päällä. Kerroin olevani suomalainen ja hieroja uskalsikin tämän jälkeen siirrellä huoletta bikineitäni kuorinnan edetessä. Sainpa oikein kunnon jynssäyksen karkeilla pesulapuilla! Ranskalaisen kaverini uikkarit kuulemma pysyivät koskematta, mutta se oli hänen valintansa.
Hauska yksityiskohta oli saunan tiimalasiajastin. Kerta se on ensimmäinenkin olla saunassa kellon mukaan, mutta kyllä minä kuuntelin omaa oloani, ja kun siltä tuntui, lähdin vilvoittelemaan. Kaveri katsoi kyllä vähän hitaasti, kun menin saunaan toisen kerran ihan innoissani. Kysyin henkilökunnalta moneen kertaan vettä kippoon, jotta voisi heittää kiukaalle, mutta he sanoivat, ettei se ole sallittua. No enpä tiedä olisiko siitä mitään hyötyä ollutkaan, kun kiukaalla oli sähkövastukset näkyvissä ja vain muutama kivi. Lisäksi tuli mieleen, että mahtaako ranskalaiselle sähkökiukaalle ollakaan turvallista heittää vettä... Lämpötila oli siinä +90 astetta ja noin kuivasaunaksi ihan mukava. Löylyttömyydestä huolimatta saunan jälkeen oli kyllä ihan samanlainen olo kuin suomalaisen oikean saunan jälkeen. Loistavaa!
Bordeaux'ssa yövyimme Majestic-hotellissa. Se oli siisti, miellyttävä ja loistavalla paikalla. Illalla kävimme syömässä La Belle Epoque-ravintolassa. Googlettamalla tämänkin löysin... En voi sanoin kuvailla, miten hyvää ruoka oli! Siis aivan käsittämätöntä. Yhteensä 39 euroa alku-, pää- ja jälkiruoka. Aivan aluksi mustaherukkainen Kir Royal, kylmä tomaattikeitto ja rillette de canard (muhennettua ankkaa tai jotain sentapaista käännettynä). Varsinaiseksi alkupalaksi kateenkorvaa kantarelli-valkoviinikastikkeessa, pääruuaksi kyyhkystä rapsakassa kuoressa karamellisoitujen omenoiden ja luumujen kera, ja jälkiruuaksi pistaasipähkinä-mascarpone-vaahtoa aprikoosi- ja marjakastikkeilla. Ruokajuomana toimi lähdevesi ja - tottakai kun Bordeaux'ssa ollaan - pullo bordeaux'n punaviiniä. Epäilen vahvasti, että jos tämän tasoisen aterian haluaisi Suomessa syödä, ei 39 eurolla saisi kuin sen alkupalan!
Bordeaux on kauns kaupunki, kuten kaikki ranskalaiset kaupungit mielestäni ovat. Vanhat rakennukset, historialliset monumentit ja hoidetut puistot luovat oman tunnelmansa. Haikein mielin lähden takaisin Suomeen, mutta samaan aikaan olen innoissani. Ja peukut pystyyn, että yksiköt atk-kaverit saavat datani pelastettua. Ja ottakaa nyt hyvät ihmiset varmuuskopioita vähän useammin kuin joskus ja jouluna!
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Tietotekniset ongelmat jatkuu
Tietotekniset ongelmat sen kun jatkuu, joskin muuttavat muotoaan. Jos netti onkin toiminut edes kohtuullisesti tai sitten olen jo tottunut sen pykimiseen, niin nyt se sai seurakseen hajonneen kovalevyn. Jossa tietenkin oli kaikki tiedostot ym. Datat voitaneen kyllä palauttaa, ainakin suurimmaksi osaksi (toivottavasti), mutta ennen Suomeen paluuta en voi omalla koneella tehdä mitään.
Viimeinen viikko meneekin sitten opetellessa Applen ja oudon näppiksen saloja. Blogi jää enemmän tai vähemmän hiljaiseloon, mutta palaan reissutunnelmiin vielä, kun (jos) saan kuvat ym. ulos läppariltä. Onneksi on kuvia ladattu blogiin, picasaan, naamakirjaan, ja osa on vielä kamerassakin.
Taisin tehdä liikaa töitä, kun tietokoneenkin mielestä mun pitää relata viimeinen viikko. Tänään kun vielä alkaa alennusmyynnit Toulousessa...
Viimeinen viikko meneekin sitten opetellessa Applen ja oudon näppiksen saloja. Blogi jää enemmän tai vähemmän hiljaiseloon, mutta palaan reissutunnelmiin vielä, kun (jos) saan kuvat ym. ulos läppariltä. Onneksi on kuvia ladattu blogiin, picasaan, naamakirjaan, ja osa on vielä kamerassakin.
Taisin tehdä liikaa töitä, kun tietokoneenkin mielestä mun pitää relata viimeinen viikko. Tänään kun vielä alkaa alennusmyynnit Toulousessa...
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Aude la deuxième fois
Lauantaina suunnattiin jälleen järjestetylle reissulle, tällä kertaa Auden alueelle. Alue on sama kuin Carcassonnen ja Lastours'n matkalla, mutta nyt bussilastillinen ulkomaalaisia opiskelijoita ja työntekijöitä suuntasi lähemmäs Välimerta, Narbonneen ja Le Franquin rannalle.
Bussimatka kesti pitempään kuin edellisillä reissuilla. Olin vähän heikohkosti ja liian vähän nukkunut ja pakkasin aamupalan bussimatkalle mukaan, jotta voisin maksimoida ajan yöuniin. On niin paljon tehtävää ja nähtävää viimeisten viikkojen aikana, ettei haluaisi tuhlata sitä nukkumiseen. :) Silmät ristissä siis Narbonnea kohti! Tällä kertaa jopa muistin ottaa matkatyynyn ja silmälaput mukaan, ja onnituinkin nukahtamaan bussissa. Ja tottakai kuvaamaan. Ranskan(kin) maaseutu on niin kaunista.
Koska ihminen näköjään laiskistuu matkan varrella, eikä jaksa/ehdi/viitsi runoilla pitkää matkakertomusta, kuvat kertokoon puolestaan.
We went crazy just to see the Mediterranean...
The chickens that didn't have the courage to go actually swimming:
I did, and it was great! No pictures of that, though. There was a lot of wind on the beach, and of course sand with it. The wind dried us fast but it also gave us a feeling of being sandblasted, like needles hitting the skin. :D I still have sand everywhere!
We visited also Abbey of Fontfroide ("cold fountain"), and "gouffre de l'Oeil Doux" where 40-metre limestone cliffs rise above a turqoise pond. See pictures here.
Bussimatka kesti pitempään kuin edellisillä reissuilla. Olin vähän heikohkosti ja liian vähän nukkunut ja pakkasin aamupalan bussimatkalle mukaan, jotta voisin maksimoida ajan yöuniin. On niin paljon tehtävää ja nähtävää viimeisten viikkojen aikana, ettei haluaisi tuhlata sitä nukkumiseen. :) Silmät ristissä siis Narbonnea kohti! Tällä kertaa jopa muistin ottaa matkatyynyn ja silmälaput mukaan, ja onnituinkin nukahtamaan bussissa. Ja tottakai kuvaamaan. Ranskan(kin) maaseutu on niin kaunista.
Koska ihminen näköjään laiskistuu matkan varrella, eikä jaksa/ehdi/viitsi runoilla pitkää matkakertomusta, kuvat kertokoon puolestaan.
We went crazy just to see the Mediterranean...
The chickens that didn't have the courage to go actually swimming:
I did, and it was great! No pictures of that, though. There was a lot of wind on the beach, and of course sand with it. The wind dried us fast but it also gave us a feeling of being sandblasted, like needles hitting the skin. :D I still have sand everywhere!
We visited also Abbey of Fontfroide ("cold fountain"), and "gouffre de l'Oeil Doux" where 40-metre limestone cliffs rise above a turqoise pond. See pictures here.
torstai 16. kesäkuuta 2011
Des amis
Lundi dernier, on est allé au cinéma avec deux amis. On a vu Minuit à Paris, un film de Woody Allen. Superbe! Je le recommande, un film très amusant!
Après le film, on s'est rencontré avec une autre amie et on est allé manger une glace dans une glacerie à Capitole. Voilà Natalia qui vient de la Russie:
Oui, je sais, elle est folle :D
Et Bogdan, un Roumain/Français qui est presque aussi fou que Natalia ;)
Voilà Arwa, une Syrienne, grâce à qui mon français s'est beaucoup amélioré depuis janvier. Elle ne parle pas anglais donc il faut qu'on parle français.
Puis, on est allé près de la Garonne admirer les lumières: la lune, l'éclairage décoratif des ponts et ses réflexions à la surface de la Garonne. Plus tranquille, plus sentimental, même un peu mélancolique pour moi. Eh bien, je suis finlandaise, c'est normal! Et avec cette vue-là!
Merci mes amis!
Et pour tous les lecteurs qui ne comprennent pas ce que j'ai écrit, je suis désolée. Il faut aussi que j’écrive parfois en français. Et puis, je pense que c'est mieux d'écrire en français quand on parle de ceux qui ne comprennent pas le finnois, n'est-ce pas?
Il sera difficile de partir de Toulouse, tous les amis et la chaleur (pas uniquement la température). Heureusement, je vais revenir ici en septembre. Donc 172 jours en France n'est pas tout, j’espère. Ce sera suivi par d'autres jours à l'avenir. Je reviendrai!
Après le film, on s'est rencontré avec une autre amie et on est allé manger une glace dans une glacerie à Capitole. Voilà Natalia qui vient de la Russie:
Oui, je sais, elle est folle :D
Et Bogdan, un Roumain/Français qui est presque aussi fou que Natalia ;)
Voilà Arwa, une Syrienne, grâce à qui mon français s'est beaucoup amélioré depuis janvier. Elle ne parle pas anglais donc il faut qu'on parle français.
Puis, on est allé près de la Garonne admirer les lumières: la lune, l'éclairage décoratif des ponts et ses réflexions à la surface de la Garonne. Plus tranquille, plus sentimental, même un peu mélancolique pour moi. Eh bien, je suis finlandaise, c'est normal! Et avec cette vue-là!
Merci mes amis!
Et pour tous les lecteurs qui ne comprennent pas ce que j'ai écrit, je suis désolée. Il faut aussi que j’écrive parfois en français. Et puis, je pense que c'est mieux d'écrire en français quand on parle de ceux qui ne comprennent pas le finnois, n'est-ce pas?
Il sera difficile de partir de Toulouse, tous les amis et la chaleur (pas uniquement la température). Heureusement, je vais revenir ici en septembre. Donc 172 jours en France n'est pas tout, j’espère. Ce sera suivi par d'autres jours à l'avenir. Je reviendrai!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)