torstai 31. maaliskuuta 2011

Asumiskuviot

No niin, on aika kertoa tarkemmin, minkälaisessa paikassa asun. Kyseessä on Campus IAS (Institut Aéronautique et Spatial) eli avaruus- ja ilmailualan kampus tai asuntola. Nimi johtunee siitä, että lähistöllä on paljon kaikenlaisia avaruus- ja lentokonetekniikan tutkimuslaitoksia. Tämä on pikemminkin asuntola kuin hotelli, mutta siedettävän siisti (kun ei ole turhan tarkka ja on itse siivoustaitoinen) ja luojan kiitos rauhallinen. Olen kuullut kauhutarinoita mm. saksalaisista opiskelija-asuntoloista ja olen sen puoleen hyvin tyytyväinen tähän. Tien toisella puolella on toinen, isompi kampusalue, jossa majottuu selkeästi nuorempaa porukkaa ja meno tuntuu olevan aika samaa luokkaa kuin pahimmillaan Hervannassa. Tiedä sitten, minkälaista tuolla olisi asua, mutta iltaisin siellä on paljon enemmän älämölöä, kun taas IAS on kivan rauhallinen.




Ensimmäiset pari kuukautta asuin pelkässä huoneessa. Huone ei ollut iso, mutta perustarpeet löytyi, eli sänky, lämmityspatteri, netti, vaatekaappi ja suihkukomero. Miinusta tulee siitä, ettei ollut keittomahdollisuutta ja vessa oli käytävässä. Ehdin kyllä jo tottua "ulkovessaan" ja kevättä kohti se vain helpotti, kun aamulla pöntölle istuessa ei enää kuulunut spontaania kiljahdusta, kun istuin oli niin kylmä, koska ikkunaa pidettiin yleensä yöt auki. Herää sitä toki niinkin.

Mutta nyt maaliskuun puolivälistä olen asunut ihan oikeassa asunnossa, kuten täällä kerroin. Tilan kuvaaminen on vähän hankalaa, kun koittaa 3-ulotteista tilaa mahduttaa 2-ulotteiseen kuvaan. Makuuosaston lisäksi on tosiaan kylppäri ammeineen ja pönttöineen, pikkuinen parveke, keittonurkkaus ja tilaa vielä ruokapöydällekin.


Ja näkymät on upeat. Täytyy kameran zoomin ja panoramatoiminnon kanssa koittaa leikkiä myöhemmin.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Passiton

Tällä sitä ollaan ilman passia ulkomailla. Ei ole varastettu, vaan vanha passi on matkalla Pariisiin mitätöitäväksi. Vasta mitätöinnin jälkeen voidaan uusi passi lähettää. Tarkat ne on säännöt...

Kieltämättä on semmoinen pieni kylmä rinki ahterin alla. Mitä jos uusi passi ei tulekaan? Pysynpä Ranskassa ainakin.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Grenoblen ruokakulttuurista

Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin... Grenoblessa nimittäin. Juustontäyteinen (vai juustotäytteinen) ruokakulttuuri! Minut tuntevat tietävät juustovammastani: en tykkää paitsi leipäjuustosta ja pizzan ja lasagnen päällä vähäisissä määrin ei-haisujuustosta. Siinäpä sitten tutustuin Grenoblen kulinaarisiin nautintoihin...

Kampuksella kävimme tutkijakollegoiden kanssa ravintolassa syömässä. Kyyhkysmuhennoksella täytettyä kyyhkystä, ankanrasvassa paistettuja perunoita (maistui paremmalle kuin kuulosti) ja vihannespaistosta viinilasillisen kera ja jälkkäriksi tiramisua. Kieli meinasin mennä perässä, nam! Ei juustoja, vielä.

Illalla olikin sitten tekemistä löytää syötävää. Outo kaupunki, joten hyviä ruokapaikkoja ei tiedä. Tarjontaa on kyllä kaikenlaista, mutta paljon liian hienon oloisia ravintoloita (lue: liian kalliita), sämpyläpaikkoja (ei lähde nälkä) ja italialaistyyppisiä pasta- ja pizzaravintoloita (pupellanko pelkkää vehnähuttua). Grenoblen ravintolavalikoimassa näkyy vahvasti Italian läheisyys, mutta onhan se muutaman sata kilometriä lähempänä Italiaa kuin Toulouse.

Kaupungilla kierrellessäni en löytänyt oikein mieleistäni ruokapaikkaa, joten päädyin hotellin vieressä olevaan italialaisravintolaan kaamean nälän jo kurniessa. Salaattihammastakin kolotti. Ongelmana oli kuitenkin se, että kaikissa salaateissa oli juustoa, ainakin yhtä ellei kahta, eikä sitten juuri oikein mitään muuta proteiinipitoista täytettä. Juustosalaatti ilman juustoa ei siis ollut oikein vaihtoehto. Sama juttu oli matkalla Valencen asemalla, jossa kaikki 3 salaattiannosta sisälsivät juustoa, enemmän tai vähemmän. Parmesan-lastuihin kinkkusalaatin päällä en kuitenkaan kuole, joten otin reissuevääksi sellaisen. Kinkkukin oli pikkuisen ällöä. Se muistutti lähinnä rasvaista raakaa pekonia mutta itse lihaosa oli punaisempaa. No, eipä mennyt vatsa kuralle ja nälkä lähti, joten ei sen niin muuten väliä. Uusia kokemuksia, uusia kokemuksia. Kuka sanoi, että ne on aina positiivisia...?

Italialaisravintolan ruokalistan lukeminen oli jokseenkin haasteellista, koska sen sijaan, että juusto olisi kerrottu sanalla ”fromage”, jota osaan välttää, oli listaan kirjoitettu juustojen nimet. Okei, ymmärrän, että mozzarella on eri asia kuin chèvre tai parmesan, mutta homma menee haasteelliseksi meikäläiselle, kun em. juustolaatujen lisäksi en muista nimeltä juuri muita juustoja. Tarjoilijan kanssa koitettiin sitten löytää joku juustoton annos, ja päädyin pasta-annokseen merenelävillä höystettynä. Simpukoita ja jättikatkarapuja, ihan tavallista pastaa (juuri sopivan al dente) ja niin kermaista kastiketta, että teki lopuksi mieli nuolla lautanen. Kaveriksi olisi sopinut valkoviini. Ehkä sitten seuraavalla kerralla...

Toisena iltana hain pizzan. Herkullista, ei liikaa juustoa ja savulohi oli nam! Arvaatteko muuten mitä nuo viipaleet ovat pizzan päällä? Ei tulisi ikinä mieleen laittaa sitä pizzaan, mutta yllättäen maistui. Kai kaikki rasvassa paistettu ja sopivasti suolattu maistuu hyvälle!


Salaattia ehtii rouskuttaa "kotona" Toulousessakin.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Junalla Grenobleen

Vietin alkuviikon Grenoblessa. Siis aivan loistava matka, kaikin puolin!

Ensinnäkin, itse matkustus: Voin suositella erityisesti väliä Valence-Grenoble matkattavaksi paikallisjunan kyydissä. Voi mitkä maisemat! Valitettavasti liikkuva juna ja häikäisevä auringonpaiste teki kuvaamisesta jokseenkin haasteellista, mutta tässä muutama paras otos. Aurinko muuten paistoi kaikki 2 päivää, jotka vietin Grenoblessa. Se ei ole yhtään tyypillistä maaliskuulle, kuulemma, vaan silloin sataa usein ja on harmaata. Mutta jos Grenoblessa eli laakson pohjalla onkin pilvinen taivas, on vuorten huipuilta nähtävissä ”pilvimeri”. Sitä näkymää odotellessa...


Toisekseen, maisemat Grenoblessa: Ihastuin Grenobleen täysin! Maisemat on huikeat, vaikken kiivennyt vuoren rinteille edes kovin korkealle. Mahtavat! Onneksi pääsen palaamaan Grenobleen toukokuussa pitemmäksi aikaa, viikoksi ainakin, ehkä kahdeksi. Vuorista huolimatta itse kaupunki on yksi Ranskan tasaisimmista, oikeastaan ihan lättänä, mutta heti kaupungin ulkopuolelta alkaakin vuoren seinämät. Kuvia ei ole kuin tasamaalta otettuja, koska kävin lenkillä vuorilla enkä rehannut kameraa mukanani. Seuraavalla kerralla sitten kokeilen ehkä menoa hissillä ylös ottamaan kuvia. Ja suunnitelmissa on patikointireissuakin.



Hotellikin oli mukava, siisti ja hyvällä paikalla keskustassa. Vain keitetyt munat puuttui aamuiaispöydästä. :)

Näkymä huoneen ikkunasta, not bad!

Kolmannekseen, työn edistyminen: Sattui niin sopivasti, että Grenoblessa on tutkimukseni kannalta ihan ihanteellinen projekti menossa. Toulousen LAPLACE-labra on mukana samassa projektissa, mutta vähän eri tehtävässä, eikä varsinaiset valaisinmittaukset ole mun heiniä. Grenoblessa on tarkoitus tehdä juuri sitä, mikä on mun juttu, sen enempää asiasta huutelematta. Ja sovin heidän tehtävään loistavasti, koska toimin tavallaan linkkinä kolmen eri alan, elektroniikan, valonlähteiden ja elinkaarianalyysin välimaastossa. Heillä kun on erikseen spesialistit näille kullekin osa-alueelle, mutta yhteistyö on vähän hakusessa, koska eivät puhu samaa ”kieltä”. Toimin siis tulkkina ja työrukkasena. Täydellinen win-win-tilanne: minä saan apua ja ideoita omaan tutkimukseeni, he saavat työrukkasen. Tämän vuoksi kannatti tulla Grenobleen, tai oikeastaan ylipäätään tutkijavaihtoon!

Nyt saankin sitten olla vajaa 3 viikkoa Toulousessa, odotella passia postista, jännittää Taiwanin matkaa ja odottaa vieraita Suomesta. Mihin nämä viikot oikein hukkuvat? Kohta on kesäkuu, apua!

Rahaa, rahaa, vähemmän rahaa

No kyllä siellä Suomessakin osataan byrokratia ja paperishow. Näköjään.

Anteeksi avautuminen, mutta on pakko päästä paahtamaan tätä asiaa, kun ottaa niin päähän.

Olen kohta ollut 3 kk tutkijavaihdossa ja toistaiseksi kaikki asumiskulut ovat menneet omasta pussista, ei kun siis visan pussista. Tarkoitus oli laskuttaa ne joka kuukausi, mutta laskuttamissysteemi on ollut epäselvä. Myöskään päivärahoja en ole voinut laskuttaa, koska laskutusjärjestelmässä ei näy niitä. Yksikkömme sihteeri, siis Suomessa, on tässä nyt soutanut ja huovannut kuukausitolkulla, että kuka laskuttaa, miten laskuttaa, keltä laskuttaa, mihin lähetetään kuitit, mille tilille rahat jne. Tämä ei ole oikein yhteensopiva yhtälö sen kanssa, että täällä netti pätkii tämän tästä (lataa siinä sitten kaavakkeita netistä) ja printtaus on lähes tuntematon käsite. Nettikaavakkeita ei tietenkään voi täyttää netissä vaan ne pitäisi tulostaa ja skannata, paitsi että täällä ei ole skanneria käytössä. Etanapostia siis. Taidan kohta laskuttaa postimerkeistäkin, perhana.

Sihteeri on useasti sähköpostitse sanonut, että: "Täytät vaan uuden matkalaskun näistä kuluista". Joo, kolmatta kertaa saan hänelle selvittää, että laskutusjärjestelmään EI voi syöttää päällekkäisiä laskuja enkä pääse laskuttamaan päivärahoja.

Latin latia ei ole tilillä näkynyt ja visa vinkuu kohta punaisena. Jos se nyt yhtään lohduttaa, niin voinpahan ainakin kesäkuun loppuun mennessä tyhjentää kaiken tililtä ja visalta, koska sitten joskus kun tutkijakoulu tai Aalto-yliopisto saa selvitettyä laskutuksensa, ropsahtaa tilille usevempi tonni päivärahoja ja vuokramaksuja.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Kuvareportaasi Pariisista

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa…

(Klikkaa suuremmaksi)
On lähtenyt mun mademoiselle…


Naapurissa soi accordeon, kun kuljen öiseen Pariisiin…

Jossain tuolla rakkauteni on, nyt kaipaan niin vain Helsinkiin... Ei kun Grenobleen. Siitä seuraavassa jutussa.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Kadonneen rokotteen metsästys, osa 2

Kuinka kauan kestää saada yksi rokote? Noin 2 viikkoa, lukemattomia puhelinsoittoja ja 8 eri käyntiä erinäisissä terveyspalveluita tarjoavissa paikoissa terveydenhoitajista apteekkeihin, mutta nyt se on rokote on sitten vihdoin ja viimein saatu.

Tänään aamulla sain rokotteen. Eilen hain apteekista ja tänään marssin lääkäriin ottamaan sen. Virallisesti rokotteen anto ei olisi kuulunut kyseiselle lääkärille, mutta satuin törmäämään eilen lounaalla yliopiston työntekijöiden terveyshuollon sihteeriin, hyvin avuliaaseen ja mukavaan naiseen jonka luona kävin (visiitti numero 2), ja hänen kauttaan sain ajan tälle lääkärille. Kuulin muuten aamulla tältä lääkäriltä, että sekä reseptin kirjoittaminen että rokotteen antaminen olisi kuulunut opiskelijoiden terveydenhuollolle (visiitti numero 1). Eli alun alkaen menin siis ihan oikeaan paikkaan kysymään rokotteesta, mutta he sanoivat, etteivät hoida, koska en ole opiskelija vaan teen väitöskirjaa. Lääkäri informoi aamulla, että kyseinen terveyskeskus on avoin kaikille, ei vain opiskelijoille! Oli siellä viime vuoteen asti töissä, joten tietää varmasti. Hän soitti sinne ja haukkui mun kuunnellessa vieressä. Oli hauska kuunnella papatusta. :)

Huomaan, että kielen kanssa alkaa olla paljon helpompaa. Jotain hyvääkin rokotteen etsinnästä on ollut: olen saanut selittää asioita ihmiselle jos toiselle. Lääkärin papatuksesta puhelimessa en kyllä ihan kaikkea ymmärtänyt, mutta se saattoi olla ehkä ihan hyväkin.

Mietin muuten, että vaikuttaakohan Japanin tilanne paljonkin Taiwaniin. Laitoin jo kyselyä konferenssin järjestäjille mutten vielä ole saanut vastausta. Entä jos kaikki rokotteen ja uuden passin hommaaminen olikin turhaa? Ehkä en lähde noin negatiivisesti ajattelemaan vaan käännän asiat paremmin päin. Rokotteen olisin joka tapauksessa tarvinnut, koska kolmannella rokotteella saa vuosia kestävän suojan ja hepatiitti A ja B on yleisiä aika laajalla alueella maapallolla. Ja uuden passin olisin joka tapauksessa tarvinnut. Ja voiko Pariisissa käynti olla turhaa? Ei!

Uusi ihana kämppä!

Tai siis ehdottomasti parempi kuin edellinen. Neliöitä on ainakin tuplasti. On oma vessa ja kylpyamme. On oma parveke. On ikkunoita kahteen suuntaan ja näkymät 4 ylimmästä kerroksesta on hienot. On jääkaappi! On 2 keittolevyä! On toinenkin sänky (tahtooko joku yökylään?).

No on siinä jotain miinustakin.

1) Asunnossa on kyllä siivooja käynyt puhtaista pyyhkeistä ja liinavaatteista päätellen, mutta kuten jo edellisen huoneen kohdalla totesin, ei siivoojan tehtäviin taida kuulua kuin suurpiirteinen lattioiden lakaisu. Jääkaappi ja keittotaso oli ihan ok kunnossa, mutta lattioita ei ole pesty pitkään aikaan pesurätin väristä päätellen. Yök! Enkä nyt mikään siivousnipottaja ole, mutta ällöttää likainen, roskainen ja tahmainen lattia. Oma apu, paras apu.

2) Netti ei toimi. Ekana päivänä toimi, sitten lakkasi tyystin toimimasta. Respaan on menossa valitus, kunhan reissaamiseltani ehdin.

3) Heti kun kannoin uuteen kämppään tavarani, tarkistin viemärien toiminnan. Niiden kanssa oli jo edellisessä kämpässä ongelmia ja sain niistä 3 vai 4 kertaa valittaa 2 kuukauden sisällä. Päivän tai parin viiveellä viat korjattiin, mutta esim. hiusten pesu oli vähän haasteellista, kun viemäri on lähes tukossa. Uudessa kämpässä vessan lavuaari oli täysin tukossa. Lisäksi muuttopäivän kruunasi lämpimän veden loppuminen. Mutta onhan kylmä pikasuihku on niin ekologistakin. :D Seuraavana päivänä asiasta huomautin ja respan täti sanoi sen olevan "aivan normaalia" ja lämmityskattilan olleen epäkunnossa. Toivottavasti lämpimän veden puute ei ole jatkossa ”normaalia”, täällä kun ei aikaisemmin ole ollut ongelmia sen kanssa.

Jos musta ei kuulu mitään viikkoon, olen kadonnut Pariisiin tai Grenobleen, tai sitten ei vain netti toimi…

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Ranskalaista munaa

Oi autuuksien autuus! Loistavuutta!

Sain tänään ekaa kertaa ranskalaista munaa. Ihan omassa asunnossa keittolevyllä kattilassa keitettyä ranskalaista kananmunaa. Mitäs kuvittelitte? Hyi hyi. X)

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Rokotteen etsintää ja kasvisruokaa

Lähdin eilen aamulla kaupungin keskustaa kohti. Tarkoituksenani oli saada apteekista rokote, käydä jossain syömässä, käydä kaupassa ja ehkä vähän kierrellä kaupungillakin. Miksi muuten pitää muistaa ottaa kamera mukaan mutta unohtaa sateenvarjo päivänä, jolloin sataa, tuulee ja on muutenkin surkean näköistä? Eilen tuuli taas oikein kunnolla, niin että toisaalta siitä sateenvarjosta ei olisi ollut paljoa apua.

Ensimmäiseksi marssin apteekkiin ja esitin asiani. Selvitin, että olen jo käynyt yhdessä apteekissa mutta he tilasivat väärää rokotetta, alle 30 kg lapsille tarkoitettua, ja taidan painaa vähän enemmän. :) Laittoivat aineen tilaukseen ja pyysivät palaamaan tiistai-iltapäivänä. No, minäpä marssin sinne sitten uudestaan tiistaina, vähän kyllä skeptisenä. Sen verran hankalaa tuntuu olevan yhden rokotteen saaminen. Eri asia sitten on, mistä löydän ihmisen joka sen pistää… Mutta onhan se jo paljon, jos viikon jälkeen saa rokotteen käsiinsä. :) Olen jo tottunut, että täällä ei mikään toimi ajallaan saati nopeasti. Toissa päivänä piti päästä muuttamaan keittiölliseen asuntoon saman kampuksen sisällä, mutta se siirtyykin maanantaille. Ei jotenkin ihmetytä ollenkaan.

Löysin eilen ihanan kasvisravintolan, La faim des haricots, keskustasta pikkukadulta. Paikan ideana on luomukasvisruoka ja sitä saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Valittavina on erilaisia vaihtoehtoja: salaattibuffet, suolaisten piiraiden buffet, päivän lämmin ruoka, keittobuffet ja jälkiruokabuffet. Otin lasillisen omenasiideriä ja salaatti- ja jälkiruokabuffeet. Siideriä sai kätevästi pienen lasillisen eli reilun desin, kauniisti viinilasista tarjoiltuna. Ei tarvinnut ottaa koko pulloa, täällä kun siideripullot ainakin kaupoissa on litran luokkaa, mikä on jokeenkin rajoittanut niiden maistelua. Ainakin kun ei ole jääkaappia. Sopivasti sai maistaa siideriä eikä ollut tarkoituskaan kännätä.

Lautasilleni keräsin mm. waldorfinsalaattia, marinoitua kesäkurpitsaa, maustettua riisiä, kvinoaa, linssejä, pähkinöitä, jotain tahnoja (ainakin hummusta), krutonkeja, kuivattuja hedelmiä ja jälkkäriksi suklaa- ja porkkanakakkua ja vadelma- ja vaniljakastiketta. Fiksusti oli ilmoitettu, mitä mikäkin salaatti pitää sisällään niin osasin välttää feta- ja sinohomejuustot. Mahtava idea tuollainen buffet ja vielä luomuna.

Tuolla ravintolassa oli muuten sama juttu, minkä olen huomannut täällä oikeastaan kaikissa ravintoloissa: vierekkäiset pöydät ovat todella lähekkäin. Jotenkin jännän tuntuista, kun pöydät on nimellisesti erillään (välissä ehkä 15 senttiä ) ja vieraita ihmisiä istuu 30 sentin päässä. On kyllä mun mittakaavan mukaan melkein samassa pöydässä. Niin lähellä ovat. Kuulet kaiken ja pitää varoa, ettei töki kyynärpäillä.

Kaupungilla kiertely vaihtui elokuvan katseluun. Maha täynnä luomuruokaa vyöryin elokuvateatteriin katsomaan Kuninkaan puheen eli Le discours d’un roi. Tykkäsin kovasti ja voin suositella!

Tänään on luvassa ainakin lenkki, pakkaamista ja napin ompelua. Joku jäi kiinni portteihin matkalla metroon, ja onneksi vain nappi lensi eikä takki revennyt. Ja täytyy tänään haaveilla tietenkin ensi viikon Pariisin matkasta! :D

torstai 10. maaliskuuta 2011

Aika kuluu

Viikot kuluvat kuin päivät. Kohta on kesäpäivä ja katselen taivasta Seutulassa.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Kadonneen rokotteen metsästys

Kauan kestää saada rokote Toulousessa? Kokemukseni mukaan toista päivää, varmaksi en vielä osaa sanoa, ilman rokotetta kun vielä olen.

Viime viikolla soittelin jo työnantajani terveydenhuoltoon Suomessa varmistaakseni rokotetarpeeni Taiwanin matkaa varten. Olen siis menossa huhtikuussa viikoksi Taiwaniin konferenssiin, ja itse asiiassa eilen kuulin, että "pääsen" esittelemään artikkelini suullisella esityksellä, kun aikaisemmin luulin pelkän posterin riittävän. Vielä on selvityksessä, tarvitseeko posteria tehdä, vaikka esittelen aiheeni suullisesti. Mieluummin kyllä esiinnyn kunnolla kaikelle kansalle kuin pönötän tuntitolkulla posterin edessä ja esittelen aihetta vain, jos joku uskaltaa jotain kysyä.

Niin, siitä rokotteesta. Olen saanut hepatiitti A:ta ja B:tä vastaan rokotesarjasta 2 ensimmäistä rokotetta ja kolmas uupuu. Tätä nyt olen täällä koittanut metsästää. Toulousen "rokotekeskuksesta" kerrotiin puhelimitse (puhelinkyselyt vain tiistaisin ja torstaisin), että kyseistä rokotetta ei heillä ole vaan se pitää hommata lääkäriltä. Seuraavaksi kokeilin onneani opiskelijoiden terveydenhuollossa, mutta ounastelin jo etukäteen, ettei siellä ei suostuta tekemään mitään, koska en ole "oikea opiskelija". Ei opiskelijakorttia, ei terveydenhuoltoa. Sieltä kuitenkin ohjattiin yliopiston työntekijöiden terveydenhuoltoon. No, epäilin tätäkin suuresti, koska en ole Paul Sabatier-yliopiston leivissä vaan Aalto-yliopiston.

Mutta työntekijöiden terveydenhuollosta löytyikin hyvin avulias sihteeri. Yhtään lääkäriä ei heillä siellä ole, joten se siitä reseptin tai rokotteen saamisesta. Sihteeri meinasi kyllä, että olisi opiskelijapuolella pitänyt hoitaa, koska kuitenkin teen väitöskirjaa, mutta minkäs teet kun ei ole opiskelijakorttia (ranskalainen byrokratia!). Sain onneksi yksityislääkärin yhteystiedot, kävin siellä iltapäivällä, sain reseptin, marssin apteekkiin, mutten saanut rokotetta. Jaa miksen? No siksen, ettei ko. rokotetta ole apteekissa, vaan heidän pitää se tilata. Huomenna uudestaan samaan apteekkiin, uudestaa lääkärille ottamaan piikki, ja that's it. Toivottavasti. Helppoa kuin heinänteko, kunhan tietää, että lääkärin vastaanotto on auki vain aamupäivällä klo 12 asti ja iltapäivällä klo 15-19. Apteekin aukioloja en huomannut tsekata, joten katsotaan kuinka käy.

Ai että kaikki on niin helppoa ja kätevää.

Päivän pelasti paketti Suomesta (kiitos äiti!): salmiakkia, suklaata, purkkaa ja Kauppalehti. Aah, mikä ihanuus lukea suomenkielistä sanomalehteä! Elämän pieniä iloja! :D

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Kevät!

Kyä seonny kevät! Olen bongannut jo:

-ruohonleikkurin ja vastaleikatun nurmikon tuoksun
-jättiläismehiläisen
-kimalaisen
-perhosen
-katupölyä niin että lenkin jälkeen niistää mustaa töhnää
-kasvimaan, jolta kerättiin kukkakaaleja (sadonkorjuuta maaliskuussa, ei ole reilua)

Lauantaina korkkasin terassikauden auringonpaisteessa lounassalaatilla ja valkoviinilasillisella arskat päässä. =)

Joko ne metriset hanget ovat alkaneet osoittaa mitään sulamisen merkkejä? Jostain juuri luin, että uudesta lumipyrystä varoiteltiin taas. Tähän olisi hyvä linkittää yksi Nemi-sarjakuvan strippi, jos sen jostain löytäisin... Täältä löytyy ruotsalaisversio. You got the point! :D

perjantai 4. maaliskuuta 2011

torstai 3. maaliskuuta 2011

Suomi-ikävä?

No en nyt varsinaista Suomi-ikävää pode, mutta jotain asioita kaipaan: Läheisten lisäksi, ns. tuttua elämää, jossa kaikki ei ole niin pirun hankalaa. :) Kyllä tämä täällä menettelee, kun tietää, että tämä on väliaikaista. Vastapainoksi saa toki uusia kokemuksia ja matkailu avartaa ajatuksia. Hyvin olen viihtynyt, mutta pientä kesäkuun alun odotusta on havaittavissa.

Ruokapuolelta en pahemmin kaipaa mitään (ruuat on täällä pääsääntöisesti nam tai namnamnam!), mutten pistäisi pahakseni geisha- tai fazerina-konvehteja ja tujua salmiakkia.

Mutta yksi asia puuttuu: purkka. Siis niin yksinkertainen asia. Otin onneksi Suomesta pari pussia ksylitolipurkkaa mukaan mutta luulin, että täältä sitä saisi ihan normaalisti kaupasta, mutta ei. En ole mistään löytänyt, paitsi Airwavesin, Mentosin tai muiden brändien purkkia, joissa on ehkä sorbitolia ja mannitolia mutta aina, siis ihan aina, aspartaamia ja asesulfaami K:ta. On kaikenmaailman valkaisevia ja geelitäytteisiä vaihtoehtoja, mutta yksikään ei ole ilman aspartaamia, eikä ksylitolista tietoakaan. Asesulfaami K:n jotenkin vielä sulatan, mutta aspartaamia yritän välttää. Missä on ihan tavallinen ksylitolipurkka? Eikös ksylitol ole suomalainen keksintö? Onkohan se niin tarkkaan patentoitu, ettei sitä saa muualta kuin Suomesta?