Grenoblen ruokakulttuurista

Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin... Grenoblessa nimittäin. Juustontäyteinen (vai juustotäytteinen) ruokakulttuuri! Minut tuntevat tietävät juustovammastani: en tykkää paitsi leipäjuustosta ja pizzan ja lasagnen päällä vähäisissä määrin ei-haisujuustosta. Siinäpä sitten tutustuin Grenoblen kulinaarisiin nautintoihin...

Kampuksella kävimme tutkijakollegoiden kanssa ravintolassa syömässä. Kyyhkysmuhennoksella täytettyä kyyhkystä, ankanrasvassa paistettuja perunoita (maistui paremmalle kuin kuulosti) ja vihannespaistosta viinilasillisen kera ja jälkkäriksi tiramisua. Kieli meinasin mennä perässä, nam! Ei juustoja, vielä.

Illalla olikin sitten tekemistä löytää syötävää. Outo kaupunki, joten hyviä ruokapaikkoja ei tiedä. Tarjontaa on kyllä kaikenlaista, mutta paljon liian hienon oloisia ravintoloita (lue: liian kalliita), sämpyläpaikkoja (ei lähde nälkä) ja italialaistyyppisiä pasta- ja pizzaravintoloita (pupellanko pelkkää vehnähuttua). Grenoblen ravintolavalikoimassa näkyy vahvasti Italian läheisyys, mutta onhan se muutaman sata kilometriä lähempänä Italiaa kuin Toulouse.

Kaupungilla kierrellessäni en löytänyt oikein mieleistäni ruokapaikkaa, joten päädyin hotellin vieressä olevaan italialaisravintolaan kaamean nälän jo kurniessa. Salaattihammastakin kolotti. Ongelmana oli kuitenkin se, että kaikissa salaateissa oli juustoa, ainakin yhtä ellei kahta, eikä sitten juuri oikein mitään muuta proteiinipitoista täytettä. Juustosalaatti ilman juustoa ei siis ollut oikein vaihtoehto. Sama juttu oli matkalla Valencen asemalla, jossa kaikki 3 salaattiannosta sisälsivät juustoa, enemmän tai vähemmän. Parmesan-lastuihin kinkkusalaatin päällä en kuitenkaan kuole, joten otin reissuevääksi sellaisen. Kinkkukin oli pikkuisen ällöä. Se muistutti lähinnä rasvaista raakaa pekonia mutta itse lihaosa oli punaisempaa. No, eipä mennyt vatsa kuralle ja nälkä lähti, joten ei sen niin muuten väliä. Uusia kokemuksia, uusia kokemuksia. Kuka sanoi, että ne on aina positiivisia...?

Italialaisravintolan ruokalistan lukeminen oli jokseenkin haasteellista, koska sen sijaan, että juusto olisi kerrottu sanalla ”fromage”, jota osaan välttää, oli listaan kirjoitettu juustojen nimet. Okei, ymmärrän, että mozzarella on eri asia kuin chèvre tai parmesan, mutta homma menee haasteelliseksi meikäläiselle, kun em. juustolaatujen lisäksi en muista nimeltä juuri muita juustoja. Tarjoilijan kanssa koitettiin sitten löytää joku juustoton annos, ja päädyin pasta-annokseen merenelävillä höystettynä. Simpukoita ja jättikatkarapuja, ihan tavallista pastaa (juuri sopivan al dente) ja niin kermaista kastiketta, että teki lopuksi mieli nuolla lautanen. Kaveriksi olisi sopinut valkoviini. Ehkä sitten seuraavalla kerralla...

Toisena iltana hain pizzan. Herkullista, ei liikaa juustoa ja savulohi oli nam! Arvaatteko muuten mitä nuo viipaleet ovat pizzan päällä? Ei tulisi ikinä mieleen laittaa sitä pizzaan, mutta yllättäen maistui. Kai kaikki rasvassa paistettu ja sopivasti suolattu maistuu hyvälle!


Salaattia ehtii rouskuttaa "kotona" Toulousessakin.