Matkasaalista väliltä Pariisi-Toulouse

Liikkuvasta junasta maiseman kuvaaminen on haasteellista puuhaa, kuten jo Grenoblen reissulla totesin. Silti koitin kuvata maisemia matkalla Pariisista Toulouseen, aika laihoin tuloksin. Aina kun näkee jotain kuvaamisen arvoista, se ehtii vilahtaa ohi, tai sitten tulee joku pusikko siihen eteen. Aurinkoisella kelillä ikkunasta aiheutuu heijastuksia, ja lopputulokset näyttää tältä:


... tai tältä:


Kivasti heijastuu sormet. Pitäisiköhän käyttää mustia hanskoja...?

Joku vahinkolaukauskin löytyy:


Täysin tuurilla otettu, eikä edes käsitelty mitenkään. Kun painoin kameran laukaisinta, en ollut vielä nähnyt koko siltaa. Kuvasta katsoin jälkikäteen, että jaha, tuollainenkin osui kohdalle. Juna kulkee kuitenkin päälle kahtasataa.

Pysähtyneestä junasta ehtii leikkiä zoominkin kanssa:


Vielä kun jaksaisi leikkiä kuvankäsittelyllä niin saisi sähköpiuhat piiloon.

Suu makiaks

Oli ihan pakko kokeilla "kotimaisia" mansikoita. 1,99€/500g.


Arvoasteikolla 4:stä 10:een (jossa 4 vastaa espanjalaisia, osin valkoisia mansikoita, ja 10 pienen pieniä metsämansikoita) annan näille Ranskan herkuille arvosanaksi 7+. Kerrottakoon, että suomalaiset mansikat, siis ne pellolla kasvatetut, ovat siinä 7½:n ja 9:n välimaastossa.

Kuulumisia

Sillä välin, kun olen reissannut pitkin maailmaa, Toulousessa on tullut kesä. Joka paikka suorastaan tursuaa vihreää lehteä, kortta ja silmua. Ilma oli sakeanaan puiden siemenhöytyviä ennen kuin rankkasade puhdisti ilmaa. Mutta seuraavan päivänä höytyvien hengittely jatkuu. Kohta on röörit tukossa tai sitten pitää lakata hengittämästä ulkona. Ja tuulettamasta kämppää.

Tällä viikolla Toulousessa on sellainen sopivan lämmin kesäsää: aamulla viileää, päivällä yli +20 muttei kuitenkaan +30. Ei pohjoisen asukki kestä sellaisia helteitä kuin täällä oli ennen 3 viikkoa sitten. Kesämekossakin oli kuuma.


Pariisissa, jossa tarkeni vähän liikaakin pääsiäisenä, huomasin, että paikallisbussissa olen ainoa hikinen naama. Kaikki paikalliset ovat tyytyväisinä jakut ja takit päällä ilman hien pisaraakaan, ja minä, kalmankalpea matkalainen, olen vieressä topissa ja capreissa ja hikoilen kuin sika. Epäreilua.

En muuten käynyt äänestämässä Toulousessa, joten en osaa sanoa, olisiko se onnistunut täällä. En kuitenkaan asu pysyvästi täällä. Muistin äänestämisen vielä edellisenä iltana, mutta sitten havahduin vasta seuraavana päivänä, että "Oho, eilen oli äänestyspäivä". Sen siitä saa, kun on yli +30, hellemekko päällä kaupungilla ja vieraita käymässä. Suurta vahinkoa ei tästä kuitenkaan aiheutunut: Olin löytänyt jo sopivan ehdokkaan ja hän pääsi eduskuntaan ilman minunkin ääntäni. Melkein kuin olisin äänestänyt. Taisi olla muuten ensimmäinen kerta, kun en äänestä vaaleissa. Se kuuluu mielestäni jokaisen velvollisuuksiin. Jos ei äänestä, on ihan turha rutista, jos ei meno miellytä.

Pääsiäinen Pariisissa

Blogi on viettänyt enemmän vähemmän hiljaiseloa, mutta hengissä ollaan. En Taiwanin matkan jälkeen ollut kuin 2 päivää Toulousessa, kun taas lähdin reissuun, tällä kertaa Pariisiin. Välissä ehdin vain tyhjentää rinkan, pyykätä ja taas pakata. Nettikin on taas pykinyt, paitsi Pariisissa hotellissa, mutta siellä toki on muutakin tekemistä kuin surffailla netissä hotellihuoneessa… Mutta nyt on hyvä hetki blogata, kun työhuoneessa on taas pulina käynnissä, yksi kuorsaa, toinen ilmeisesti pelaa kännykällään jotain peliä näppäinäänet päällä (jaa miten niin ärsyttävää) ja muutenkin on kuin olisi maanantai…

Ensinnäkin, itse matkustus oli aika luksusta. Otin junaliput ykkösluokkaan ja vielä sellaiseen osastoon kuin IDzen, joka tahtoo sanoa sitä, että siellä ollaan hyssyn hyssyn. Kännykät äänettömälle tai kiinni ja puheripuli jätetään vaunun ulkopuolelle. Aah, sitä autuutta! Oikeasti pystyy tekemään töitä tai vaikka nukkumaan, kun ei ole jatkuvaa hälinää. Ainahan normaalisti joku hölöttää kännykkäänsä tai vieruskaverilleen taukoamatta, puhumattakaan lapsien remuamisesta ympäriinsä. Ei huutoa, ei hälinää, ja menomatkalla vaunun ainoa koirakin osasi orientoitua zen-tilaan ja oli aivan hiljaa koko matkan. Tällainen vaunutyyppi pitäisi saada Suomeenkin. Luulisi, että ainakin iltapäivän ruuhkajuniin Helsinki-Tampere välillä kannattaisi kokeilla. Jos oikeasti voi rentoutua ja/tai työskennellä ilman hälinää, kuulostaisi se ainakin mun korvaan tosi hyvältä. Ei houkuta työviikon jälkeen kuunnella huutoa eikä jatkuvaa pulinaa.

IDzen ja vielä ykkösluokka on tietenkin normaalipaikkaa kalliimpi, mutta ykkösluokan leveät, mukavat penkit ja mahtavat jalkatilat houkutti valitsemaan kuitenkin vain muutaman euron kalliimman (olikohan oikein 5 euroa) vaihtoehdon, varsinkin kun tiedossa oli 5 ja puolen tunnin matka. Ja hei, tällä pituudella on ihana istua oikeasti tilavalla paikalla. Mieluummin maksan pikkuisen enemmän, jos matkustusmukavuus on huomattavasti parempi ja ajan voi todellakin käyttää hyödyksi. Kaikissa junissa kun ei ole normaaleilla istumapaikoilla tarjolla sähköpistoketta, että voisi läppäriään ladata, ykkösluokassa on. Loistava valinta, täytyy sanoa. Ikkunassa vilisi kevään vihreyteen räjähtänyt maalaismaisema.

Ja sitten itse asiaan: Pariisiin. Tarkoituksena oli vajaaseen neljään päivään ympätä sopivasti kohteita. Ei liikaa, koska pitää varautua siihen, että Pariisissa saattaa olla joku toinenkin turisti viettämässä pääsiäistä, mikä tarkoittaa jonoja joka paikkaan, ja toisaalta ei ole kiva koko ajan olla menossa pää kolmantena jalkana. Suunnitelmissa oli yksi päivä Versailles’ssa piknikin kera, toisena päivänä Louvre, kaupungilla kiertelyä ja Seinen rantojen ihastelua, ja kolmantena Père-Lachaisen hautausmaa.


Hotelli sijaitsi lähellä Montparnassen juna-asemaa, josta ei ole kovin pitkä matka Luxembourgin puistoon, joka toimi hyvänä lenkkimaastona. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sightseeing ja päivän treenit. Olenkin jo kohta kyllästynyt hinkkaamaan Canal du Midin rantoja Toulousessa… Luxembourgin puisto oli täydellinen lenkkimaasto, paitsi että heti alkoi sataa, kun pääsin sinne. Sama meno jatkui eilen Toulousessa: mahtavat ukkospilvet lopetti lenkin heti alkuunsa ja sitten se jyräsikin koko illan.


Koska tarkoituksena oli käydä useassa kohteessa pitkin kaupunkia, tarkoitti se automaattisesti myös metrolinjastoon tutustumista. Siinähän sitä olikin tutustumista. Metrokartta muistuttaa lähinnä purkautunutta lankakerää, jossa ei ole päätä eikä häntää. Lisämausteena on taskuvarkaat, joita metroissa on kuulemma riittämiin. Kassista ja taskuista kannattaa pitää huoli, koska tavarat lähtevät kävelemään todella herkästi. Tai näin ainakin monet ovat varoitelleet ja turistioppaissakin mainitaan. Eipä lähtenyt käsilaukku kenenkään matkaan eikä muutenkaan ollut mitään ongelmaa. Ehkä olin liikkeellä ”väärään” aikaan tai sitten taskuvarkaista varoitellaan liikaa.

Louvre

Louvre oli paljon isompi museo kuin oli ajatellutkaan: en edes kiertänyt sitä kokonaan, en edes puolia, ja silti oli jalat ihan poikki. Mona Lisa oli suurempi(!) kuin olin kuvitellut. Yleensä olen kuullut sanottavan, että se on useimpien mielestä paljon pienempi kuin kuvitellaan, muttei se nyt mikään ihan pieni taulu ole. Ehkä kuvittelin sen liian pieneksi, kun kaikki sanovat sen olevan pieni. Onhan se pieni verrattuna moniin muihin tauluihin Louvressa (osa on monta metriä kanttiinsa), mutta ihan kohtalaisen kokoinen se on. Yllätyksekseni sitä sai kuvata. Salaman käyttö oli kiellettyä, mutta surutta turistit välkyttelivät kameroitaan eivätkä vartijat tai muu henkilökunta reagoineet siihen mitenkään.


Paljon oli muitakin kauniita tauluja, ja voin ehdottomasti suositella Louvrea, vaikkei niin taiteen ystävä olisikaan.

Versailles

Versailles on kaupunki Pariisin kyljessä, noin 15 kilometriä lounaaseen. Siellä sijaitsee kaupungin lisäksi pikkuinen linna ja vaatimaton puutarha.


Kai meidänkin puutarha näyttää näin huolella hoidetulta?


Père Lachaise

Père-Lachaisen hautausmaa on Pariisin suurin, ja se on tunnettu useiden merkkihenkilöiden viimeisenä leposijana. Paikkana se ei ole ihan tavallinen hautausmaa eikä oikein turistirysäkään vaan hiljainen, vehreä puisto lähellä Pariisin keskustaa. ”Pakollinen” kohde oli James Douglas Morrisonin hauta.


Kävin myös hotellin lähellä olevassa Montparnassen tornissa. Kohtalaiset näkymät 59. kerroksesta.


Tulipa tästä pitkä postaus, mutta menköön nyt. Kettu kuittaa Toulousesta. Lisää kuvia löytyy täältä. Aurinkoista kevättä koto-Suomeen!

Kuvasaastetta Taiwanista

Aivan järjetön määrä kuvia on tullut otettua Taiwanin reissulla, niin ettei kaikkia ehdi muokkaamaan saati lataamaan blogiin. Täältä löytyy kuva-albumi sekalaisista kuvista.

Eduskuntavaalit ulkosuomalaisena

Tarkoituksenani on käydä lauantaina äänestämässä eduskuntavaaleihin Toulousen kunniakonsulaatissa, sikäli kun voin täällä äänestää, koska en ole vakituisesti kirjojani siirtänyt tänne. Joka tapauksessa yritän, ja sopivaa ehdokstakin olen jo miettinyt. Aika hakuammuntaa on ehdokkaan etsiminen ollut, kun jotenkin tunnun olevani irrallaan Suomen asioista, vaikkakin väliaikaisesti.

Ehdokkaan valinta on vaikeaa. Mistä ihmeestä sen voi tietää, että kyseinen henkilö ihan oikeasti haluaa ajaa muiden etua kuin vain omaansa, puolueensa tai rahoittajiensa?

Täytyy tunnustaa, että medialla on aika paljon painoarvoa minunkin ehdokasvalintani kohdalla, mutta pääsääntöisesti se selventää minulle, keitä en ainakaan äänestä. En nimittäin halua äänestää julkisuustyrkkyä, joka hinkuu eduskuntaan, vaan teen päätöksen ehdokkaan meriittien ja (oletettavan) osaamisen perusteella.

Joitain periaatepäätöksiä olen päässäni muotoillut jo aiemmin, mutta nämä eivät ole ehdottomia, enkä ole jäärä, joka ei voisi muuttaa kerran muodostamaansa mielipidettä. Mutta pääsääntöisesti ehdokkaani on hyvin todennäköisesti:

1) Nainen. Tästä oli jossain joku juttukin, että naiset äänestävät usein naisia. Minun kohdallani pitää paikkaansa. Taitaa muuten vastavuoroisesti pitää paikkaansa, että miehet äänestävät miehiä.

2) Kohtalaisen nuori. Tämä ei tarkoita, että alle 25-vuotiaita oikeastaan edes harkitsisin, alle 30-vuotiaatkin ovat vähän siinä ja tässä. Iän mukana tulee kokemusta, jolla uskon olevan käyttöä kansanedustajan tehtävässä. Mutten kuitenkaan halua äänestää ikäloppua, koska ajattelen, etteivät iäkkäämmät ihmiset osaa asettua nuorempien (kuten minun) asemaan ja ajamaan heidän etuja.

3) Koulutettu. Haluan äänestää osaajaa.

4) Ei pikkupuolueesta. Tämä koskee kaikkia uusia pieniä puolueita. En vaan jaksa uskoa, että kovin voimakkaasti voitaisiin tehdä politiikkaa pienestä puolueesta käsin.

5) Ei vihreiden ehdokas. Anteeksi nyt vaan, mutta valitettavasti käsitykseni vihreiden toiminnasta ei ole kovin mairitteleva. Koska kuvittelen omaavani sekä maalaisjärjen että osaamista tekniikan alalta (ml. energia-asiat), en vaan jaksa sitä ainaista tuulivoima-ydinvoima-vastakkainasettelua tai syyllistämistä oman auton käytöstä. Niin kauan kuin julkista liikennettä ei käytännössä ole muualla kuin kaupungeissa, kasvukeskuksissa ja näiden välillä, ajan omalla autollani hyvällä omalla tunnolla pitkin maaseutua. Eipähän ole parkkiongelmia tai pelkoa ruuhkamaksuista.

6) Ei KD.

7) Ei PS.

8) Ei RKP.

9) Ei Vas.

No mitä jää jäljelle? Sen näkee lauantaina äänestyspöntössä.

Ehdokkaiden kohtelussa media saisi kyllä katsoa peiliin. Mikä ihme niitä riepoo, kun naispoliitikkojen ulkonäkö on yleisimmin kritisoitu tai kommentoitu asia. Herrajjesta, poliitikothan tekevät politiikkaa ja edustajien OSAAMINEN pitäisi olla se kritisoitava asia, ei se millainen tukka, mekko tai kengät kenelläkin oli päällään ja milloin. Jätettäisiin ulkonäön (niin naisten kuin miesten) kommentointi vaikka linnan juhlien yhteyteen, kiitos.

Ja sitten muuta asiaa: Tiedossa on määrittelemättömän pituinen blogipimento, koska lähden Taiwaniin, eikä nettiyhteyden saatavuudesta saati blogaamiseen tarvittavasta ajasta ole mitään tietoa. Voitte sillä välin kuvitella minut maistelemassa käärmettä ja muita Taiwanin herkkuja. Voikaa hyvin!

Postikortti

En ole mikään huippukuvaaja tai huippukuvankäsittelijä, mutta joskus onnistun ottamaan sellaisiakin kuvia, jossa tuntuu olevan jotain kohdallaan. Ensimmäisen kamerani ostin vasta viime syksynä, eli kauaa en ole ehtinyt kuvaamaan, mutta harjoitus tekee mestarin. Kuva on otettu helmikuussa.


Ilman tuota kävelevää hahmoa kuvasta puuttuisi jotain, eikö?

Carcassonne ja Lastours

Ai hitsi miten kiva reissu oli viime lauantaina! Käytiin Carcassonnessa ja Lastourissa ihmettelemässä linnoja, raunioita ja kauniita maisemia.

Päivän alku ei ollut mairitteleva, sillä vaikka Toulouseen oli luvattu aurinkoinen päivä ja +23 astetta lämpöä, bussimatkalla Carcassonneen taivas peittyi matalalla laahaavista pilvistä ja maisema oli synkeän harmaa. En ymmärrä mikä ihme näissä järjestetyissä retkissä on vikana, kun aina, siis ihan aina, ne osuvat huonolle ilmalle.

Carcassonnesta onkin vain ankean harmaita kuvia.



Carcassonnesta lähdettiin käymään Lastourissa, jossa on neljän linnan rauniot vuoren huipulla. Huipulle pääsee vain kävellen ja reitti on paikoin todella jyrkkä. Tässä vähän käsitystä korkeuseroista. Ja alkoipa sininen taivas ja aurinkokin pilkottaa.


Vuoren juurella oli museon myymälä, josta löytyi kaikenlaista mielenkiintoista kirjallisuutta.

Sitten vain kiipeämään.


Koko matkaa ei suinkaan ole näin hyviä portaita vaan välillä joutuu oikeasti kiipeämään ja miettimään, että mihin jalkansa asettaisi. Mitään kaiteitakaan ei ole koko matkaa. Siinä sitten koittaa olla ajattelematta, että jos tästä lipeää, saavat muut katsella vauhdikasta alasmenoa ja/tai keräillä kilon palasia. En suosittele Lastoursia, jos korkeat paikat on kauhistus. Minulle ne ei ole, mutta silti vähän pisti jännittämään.



Välillä reitti kulkee lyhyen tunnelin kautta.


Ylhäältä oli hienot maisemat laaksoon.


Linnasta löytyi kadoksissa ollut punatukkainen tyttö.


Kaikki neljä linnanrauniota samassa kuvassa. Näkymää olisi voinut tuijottaa vaikka kuinka kauan.


Todistusaineistoa: I was there!

Passeport, enfin!

Hain aamulla uuden passin, vihdoin ja viimein. Tässä kohtaa olen hyvin tyytyväinen päätökseeni ottaa pikapassi, vaikka se olikis kalliimpi kuin tavalinen passi. Tavallinen passi ei olisi ikinä ehtinyt perille ennen ensi maanantain lähtöä. Yksi asia vähemmän panikoitavana, huh!

Taiwan, here I come!

Työkaverit pelottelivat jo Taiwanissa syötävän ainakin hämähäkkejä ja käärmeitä. Nice! :D Kulinaariset nautinnot jatkukoon. Ranskassa täytyisi muuten vielä kokeilla ainakin niitä sammakonreisiä ja etanoita. Etanoita olen kerran kokeillut Suomessa, mutta kai sitä voisi testata, millaisia ovat ranskalaisversiot.

L'amour

No nyt se sitten kävi: rakastuin ranskalaiseen! Katsotaan tulenko ollenkaan takaisin Suomeen. Täältä voi käydä katsomassa samanlaisia kohtaloita.