Pääsiäinen Pariisissa

Blogi on viettänyt enemmän vähemmän hiljaiseloa, mutta hengissä ollaan. En Taiwanin matkan jälkeen ollut kuin 2 päivää Toulousessa, kun taas lähdin reissuun, tällä kertaa Pariisiin. Välissä ehdin vain tyhjentää rinkan, pyykätä ja taas pakata. Nettikin on taas pykinyt, paitsi Pariisissa hotellissa, mutta siellä toki on muutakin tekemistä kuin surffailla netissä hotellihuoneessa… Mutta nyt on hyvä hetki blogata, kun työhuoneessa on taas pulina käynnissä, yksi kuorsaa, toinen ilmeisesti pelaa kännykällään jotain peliä näppäinäänet päällä (jaa miten niin ärsyttävää) ja muutenkin on kuin olisi maanantai…

Ensinnäkin, itse matkustus oli aika luksusta. Otin junaliput ykkösluokkaan ja vielä sellaiseen osastoon kuin IDzen, joka tahtoo sanoa sitä, että siellä ollaan hyssyn hyssyn. Kännykät äänettömälle tai kiinni ja puheripuli jätetään vaunun ulkopuolelle. Aah, sitä autuutta! Oikeasti pystyy tekemään töitä tai vaikka nukkumaan, kun ei ole jatkuvaa hälinää. Ainahan normaalisti joku hölöttää kännykkäänsä tai vieruskaverilleen taukoamatta, puhumattakaan lapsien remuamisesta ympäriinsä. Ei huutoa, ei hälinää, ja menomatkalla vaunun ainoa koirakin osasi orientoitua zen-tilaan ja oli aivan hiljaa koko matkan. Tällainen vaunutyyppi pitäisi saada Suomeenkin. Luulisi, että ainakin iltapäivän ruuhkajuniin Helsinki-Tampere välillä kannattaisi kokeilla. Jos oikeasti voi rentoutua ja/tai työskennellä ilman hälinää, kuulostaisi se ainakin mun korvaan tosi hyvältä. Ei houkuta työviikon jälkeen kuunnella huutoa eikä jatkuvaa pulinaa.

IDzen ja vielä ykkösluokka on tietenkin normaalipaikkaa kalliimpi, mutta ykkösluokan leveät, mukavat penkit ja mahtavat jalkatilat houkutti valitsemaan kuitenkin vain muutaman euron kalliimman (olikohan oikein 5 euroa) vaihtoehdon, varsinkin kun tiedossa oli 5 ja puolen tunnin matka. Ja hei, tällä pituudella on ihana istua oikeasti tilavalla paikalla. Mieluummin maksan pikkuisen enemmän, jos matkustusmukavuus on huomattavasti parempi ja ajan voi todellakin käyttää hyödyksi. Kaikissa junissa kun ei ole normaaleilla istumapaikoilla tarjolla sähköpistoketta, että voisi läppäriään ladata, ykkösluokassa on. Loistava valinta, täytyy sanoa. Ikkunassa vilisi kevään vihreyteen räjähtänyt maalaismaisema.

Ja sitten itse asiaan: Pariisiin. Tarkoituksena oli vajaaseen neljään päivään ympätä sopivasti kohteita. Ei liikaa, koska pitää varautua siihen, että Pariisissa saattaa olla joku toinenkin turisti viettämässä pääsiäistä, mikä tarkoittaa jonoja joka paikkaan, ja toisaalta ei ole kiva koko ajan olla menossa pää kolmantena jalkana. Suunnitelmissa oli yksi päivä Versailles’ssa piknikin kera, toisena päivänä Louvre, kaupungilla kiertelyä ja Seinen rantojen ihastelua, ja kolmantena Père-Lachaisen hautausmaa.


Hotelli sijaitsi lähellä Montparnassen juna-asemaa, josta ei ole kovin pitkä matka Luxembourgin puistoon, joka toimi hyvänä lenkkimaastona. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sightseeing ja päivän treenit. Olenkin jo kohta kyllästynyt hinkkaamaan Canal du Midin rantoja Toulousessa… Luxembourgin puisto oli täydellinen lenkkimaasto, paitsi että heti alkoi sataa, kun pääsin sinne. Sama meno jatkui eilen Toulousessa: mahtavat ukkospilvet lopetti lenkin heti alkuunsa ja sitten se jyräsikin koko illan.


Koska tarkoituksena oli käydä useassa kohteessa pitkin kaupunkia, tarkoitti se automaattisesti myös metrolinjastoon tutustumista. Siinähän sitä olikin tutustumista. Metrokartta muistuttaa lähinnä purkautunutta lankakerää, jossa ei ole päätä eikä häntää. Lisämausteena on taskuvarkaat, joita metroissa on kuulemma riittämiin. Kassista ja taskuista kannattaa pitää huoli, koska tavarat lähtevät kävelemään todella herkästi. Tai näin ainakin monet ovat varoitelleet ja turistioppaissakin mainitaan. Eipä lähtenyt käsilaukku kenenkään matkaan eikä muutenkaan ollut mitään ongelmaa. Ehkä olin liikkeellä ”väärään” aikaan tai sitten taskuvarkaista varoitellaan liikaa.

Louvre

Louvre oli paljon isompi museo kuin oli ajatellutkaan: en edes kiertänyt sitä kokonaan, en edes puolia, ja silti oli jalat ihan poikki. Mona Lisa oli suurempi(!) kuin olin kuvitellut. Yleensä olen kuullut sanottavan, että se on useimpien mielestä paljon pienempi kuin kuvitellaan, muttei se nyt mikään ihan pieni taulu ole. Ehkä kuvittelin sen liian pieneksi, kun kaikki sanovat sen olevan pieni. Onhan se pieni verrattuna moniin muihin tauluihin Louvressa (osa on monta metriä kanttiinsa), mutta ihan kohtalaisen kokoinen se on. Yllätyksekseni sitä sai kuvata. Salaman käyttö oli kiellettyä, mutta surutta turistit välkyttelivät kameroitaan eivätkä vartijat tai muu henkilökunta reagoineet siihen mitenkään.


Paljon oli muitakin kauniita tauluja, ja voin ehdottomasti suositella Louvrea, vaikkei niin taiteen ystävä olisikaan.

Versailles

Versailles on kaupunki Pariisin kyljessä, noin 15 kilometriä lounaaseen. Siellä sijaitsee kaupungin lisäksi pikkuinen linna ja vaatimaton puutarha.


Kai meidänkin puutarha näyttää näin huolella hoidetulta?


Père Lachaise

Père-Lachaisen hautausmaa on Pariisin suurin, ja se on tunnettu useiden merkkihenkilöiden viimeisenä leposijana. Paikkana se ei ole ihan tavallinen hautausmaa eikä oikein turistirysäkään vaan hiljainen, vehreä puisto lähellä Pariisin keskustaa. ”Pakollinen” kohde oli James Douglas Morrisonin hauta.


Kävin myös hotellin lähellä olevassa Montparnassen tornissa. Kohtalaiset näkymät 59. kerroksesta.


Tulipa tästä pitkä postaus, mutta menköön nyt. Kettu kuittaa Toulousesta. Lisää kuvia löytyy täältä. Aurinkoista kevättä koto-Suomeen!