Ranska - kulinaristien maa

Kovin kattavasti en ole ehtinyt vielä tutustua ranskalaiseen ruokakulttuuriin, mutta joitain kokemuksia jo on.

Työpäivinä olen käynyt yliopiston ravintoloissa syömässä yleensä työkaverien kanssa. Ruoka on keskimäärin parempaa kuin Suomessa niissä yliopistojen ravointoloissa, joissa olen käynyt. Ateriaan kuuluu täällä alku-, pää- ja jälkiruoka. Alku- ja jälkiruokia on koottu valmiiksi annoslautasille, mutta löytyy myös itse otettavat vaihtoehdot salaattipöydästä ja jälkiruokabuffet. Hedelmäsalaattia suklaakastikkeella, mm... Pääruokina on ollut ilahduttavan usein kalaa, eikä mitään ihan pientä kimpaletta vaan kunnon pala tai kokonainen kala. Eikä nyt puhuta mistään silakan kokoisesta fisusta. Olen tähän mennessä syönyt jo ties mitä kaloja, nimistä kun ei aina ota selvää. Pääasia, että on hyvää. Ja hyviä ovat vihanneksetkin. En tiedä missä liemessä vihanneksia on keitetty tai millä ne on maustettu, mutta ovat tosi hyviä.

Toisin kuin kuvittelin, ranskalaiset kolleegani lähtevät syömään aika aikaisin, jo puoli 12 aikaan, syövät ihan yhtä nopeasti kuin suomalaiset, eikä lounaalla juoda viiniä. Ennakkokäsitykseni oli sellainen, että lounas on ehkä klo 13, kestää ainakin tunnin, ja että siellä nautitaan viinistä ja keskustelusta. Rupattelua kyllä riittääkin. Puhuvat vaan keskenään välillä niin nopeasti ja toistensa päälle, ettei siitä meikäläinen saa selvää.

Viininjuonti on kuulemma vähentynyt Ranskassa viime aikoina. Jännä juttu, että täälläkin opastetaan vähentämään viinin juontia. Olen Suomessa saanut sen käsityksen, että lasi-pari viiniä ruuan kanssa olisi jopa terveellistä, ja ranskalaista tai yleensä eteläeurooppalaista viinikulttuuria ihannoidaan. Vai onko se vain yritys saada suomalaiset vähentämään alkoholinkulutustaan edes siihen annokseen pariin kerralla täyskiellon ollessa utopiaa?

Työkaverien mukaan tyypillinen ranskalainen päivällinen onkin sitten ihan muuta kuin pikainen tankkaus lounasaikaan. Silloin juodaan ja syödään tuntitolkulla ja ruoka on maukasta. Paikalliset eivät pahemmin kehu työpaikkaravintolan murkinoita, vaikka ne mun mielestä on hyvinkin maistuvia. Päivälliskutsua odotellessa...

Ruuansulatus selvästi tykkää ruokailurytmistä täällä. Ei tule syötyä juuri välipaloja, vaan aamupala, lounas ja päivällinen. Lounas on päivän pääateria, koska illalla ei asuntolan ravintola ole auki ja kampukselle en viitsi kävellä. Eikä se ole pimeällä suositeltavaakaan. No, ratkaisuna on omat eväät asuntolaan. Supermarkettien ruokapuolelta löytyy kaikenlaista huoneenlämmössä säilyvää. Luomuvalikoima on hyvä ja edullinen verrattuna Suomen hintoihin, ja hedelmät on mehukkaita ja kypsiä.

Viikonlopun ravintolavisiiteistä blogaan joskus myöhemmin. Viimeistään sitten, kun olen maistanut ne sammakonkoivet ja nautin haisujuustoista. :)

Kyllä täällä varmaan kohta menee hermot, kun kaikki toimii, ruoka on hyvää ja kohtuu edullista, ilma on lämmin, aurinko paistaa, ja ihmiset ystävällisiä. Vai oliko tämä sitä suomalaista pessimismiä? =D