Gers

Osallistuin eilen toiselle Toulousen yliopistojen järjestämälle päiväreissulle (ensimmäinen oli Albiin ja ympäristöön), tällä kertaa Gersin alueelle. Tällä kertaa ohjelmassa olivat

1) Pyhän Marien katedraali Auchissa:


Katedraali ei ole niin iso ja mahtava kuin Albissa, mutta kaunis tämäkin on ja erityisen upeita isoja lasi-ikkunoita:



Katedraalin vieressä on D'Artagnanin patsas, joka on nyt tosin vähän remontissa (retusoin kuvasta pois kauniin keltaisen nosturin):


Toisin kuin kaikki muut paitsi ranskalaiset kuulemma luulevat, D'Artagnan on ihan oikeasti elänyt ja asunut osan elämästään Auchissa.

2) Ankkoja kasvattava maatila Terre Blanche, jossa pääsimme maistelemaan foie gras’ta:


Ei ole maailman eettisin ruoka tuo, kun ankkoja pakkosyötetään maissilla viimeiset pari viikkoa ennen teuraaksi päätymistään. Ideana on saada ankka nopeasti lihotettua, jotta saadaan sitä ranskalaisten rakastamaa foie gras’ta. Nyt ymmärrän, miksi Suomessakin käytetään ravintoloissa termiä foie gras tai ankanmaksa, koska suoraan käännettynä foie gras on rasvamaksa. Ei kuulosta kovin gourmee-ruualta… Kaikki ruoka (ja juoma) oli hyvää, paitsi yksi alkupalapateista jäi multa syömättä.

3) Lectouressa sijaitseva Pastel-museo:

Pastel on keltakukkainen kasvi, jonka lehdistä saadaan sinistä väriainetta. Väri tarttuu vain luonnonkuituihin kuten silkkiin, pellavaan tai puuvillaan, ja myymälässä olikin tosi kauniita tekstiilejä.


Museon ehkä eniten kuvatuin kohde oli oranssi katti, joka makoili värjäyssammion päällä välittämättä noin 40 vieraasta tai esityksestä. Hyvin itsetietoisen näköinen maatiaiskolli. :)


Kovin oli mukava reissu ja hauskaa porukkaa. Matkalla tutustuin mm. venäläisnaiseen, joka tiesi Lumenen ja rakastaa Geisha-konvehteja; venäläiskorealaiseen naiseen, joka osasi muutaman sanan suomea, koska oli opiskellut sähkötekniikkaa vuoden Lappeenrannan yliopistossa; romanialaismiehen, jota kiinnosti tietää mitä muuta Suomesta tulee kuin Nokia (Marimekko, Fazer, HIM, Nightwish, Alvar Aalto tai Sibelius eivät sanoneet mitään mutta kun kysyin pelaako tietokonepelejä, niin hämmästyi, että ai onko Max Payne ja Angry Birds Suomesta?); ja saksalaisen, joka oli kiinnostunut vierailusta Suomeen. Yleisesti naurettiin mm. ranskalaiselle poskisuudelmalle, latinalaisten maiden ”aina myöhässä”-kulttuurille, ja suomalaisten ja saksalaisten tarpeesta omaan henkilökohtaiseen tilaan. Latinalaisissa kulttuureissa henkilökohtainen tila alkaa ehkä 20 sentin päästä, suomalaiselle ja saksalaiselle raja menee ehkä siinä puolessa metrissä - metrissä. Ehkä siksi kättely on niin tyypillinen tervehtimistapa näissä maissa.

Sataa vai paistaa?

Tänään on ollut ihan kummallinen sää. Ei tuonne taida uskaltaa mennä lenkille ollenkaan, kun pääasiassa aurinko paistaa mutta tuuli on puuskittainen ja kova, ja aina tämän tästä iskee rae- tai sadekuuro, jotka ovat kyllä tosi lyhyitä, muutaman minuutin, mutta niitä on ollut jo lähemmäs 10 kappaletta tämän aamun aikana. Mutta taas se aurinko paistaisi lupaavasti...

Märinää ja ahaa-elämys

Tänään on ollut vähän surkea päivä. Kaikki on ollut vähän vaikeaa. Paljon pieniä vastoinkäymisiä tekee päivästä huonon, ellei niihin osaa asennoitua oikein. Senkin tänään huomasin.

Ensinnäkin, täällä sataa ja on niin surkean harmaata. Yöllä tuuli puuskittain ja kuulosti kuin ikkunat lähtisivät mukaan. Mutta tallella olivat kun aamulla tarkistin. :)

Toisekseen, työt tuntuvat junnavan paikallaan. Tämä on tällaiselle täydellisyydentavoittelijalle ja kaikki-mulle-heti-nyt-ihmistyypille tyypillistä negatiivista ajattelua. Kyllä kaikki kuitenkin koko ajan etenee, vaikkei aina siltä tunnukaan. Pitää välillä pysähtyä miettimään, mitä on saanut aikaiseksi ja muistuttaa itseään, ettei yksi ihminen tee enemmän kuin yksi ihminen tekee. Piste.

Kolmannekseen ja suurimmaksi ketutuksen aiheuttajaksi nousi erinäiset matkaselvittelyt Taiwanin reissua varten. Selvisi, että Taiwaniin matkatessa alle 30 päiväksi passin tulee Suomen kansalaisella olla voimassa vielä 6 kuukautta matkaltapaluun jälkeen. No, matka on huhtikuun puolivälissä ja passini voimassa syyskuun puoliväliin asti, eli harmittavasti jää kuukaudesta kiinni. Soittelin jo pitkin Taiwanin edustustoja sekä Suomessa että Ranskassa, että onko mitenkään mahdollista joustaa tässä asiassa, kun olen vain noin viikon Taiwanissa ja on kuitenkin sen 5 kuukautta voimassa paluun jälkeen. Sanoivat, että eihän sitä ikinä tiedä, millainen virkailija osuu kohdalle, mutta kyllä yleensä ovat tarkkoja. Eli ei uskalla jättää tuurin varaan. Pahus.

Sitten aloin selvittämään, millä ilveellä saan uuden passin täällä. Ranskassa se onnistuu vain Suomen suurlähetystössä, joka on Pariisissa. Pitkin maata on kunniakonsuleja (mm. Toulousesta löytyy), mutta passilakiuudistuksen jälkeen heillä ei ole enää oikeutta myöntää passeja. Tämä siis tietää reissua Pariisiin, ennen Taiwanin matkaa, ja mahdollisimman hyvissä ajoin, että passi ehtii tulla perille Toulouseen. Vielä on selvitettävä, lähettävätkö passin mun osoitteeseen vai haenko sen Toulousessa olevalta Suomen kunniakonsulilta. Sentään ei tarvitse hakea Pariisista asti. Onneksi on reippaasti aikaa Taiwanin matkaan.

Tämä passinhakureissu alkoi ahdistamaan iltapäivää kohden. Ihan kuin ei täällä olisi muuta tekemistä kuin käydä hakemassa passia 700 km päästä! Miettikääpäs, jos joutuisi Rovaniemeltä lähteä hakemaan yhtä perhanan passia Helsingistä asti! Katselin jo junia ja lentoja ja mietin kummalla menisin ja miten suurlähetystö on auki (vain aamupäivisin) ja millä sinne ehtisin.

Lähdin vähän alla päin töistä kävelemään kämpille sateenvarjon alla tumput käsissä. Masennus. Yhtäkkiä tajusin, että voi elämä, murehdinko mä oikeasti sitä, että JOUDUN lähtemään Pariisiin asti hakemaan passia?!? Kyllä ihmisellä on pienet murheet. :D Pariisiin matkaaminen ei nyt ainakaan ole niitä maailman negatiivisimpia ajatuksia!

Tämä ei muuta pääsiäisen suunnitelmia, mutta maaliskuussa lähdenkin sitten piipahtamaan Pariisissa etukäteen ja vietän siellä muutaman päivän kun kerran sinne asti lähden. Meneehän siihen vähän ylimääräistä rahaa, mutta visassa näytti olevan vielä varaa, kun tänään tarkistin. ;)

Ei ole ongelmia. Ne muuttuvat haasteiksi, kun ajattelee positiivisesti.

Kevätsuunnitelmia Toulousen ulkopuolelle ja viikonlopun ravintolakokemus

Oijoi, viikonloppuna tapahtui kaikenlaista, etten tiedä mistä aloittaisin. Tärkeimpänä ehkä se, että ensimmäinen konferenssipaperi on nyt lähetetty. Kyseessä on kolmen sivun tynkäartikkeli ledien elinkaarianalyysistä huhtikuussa Taiwanissa pidettävään konferenssiin. Tiedossa on siis reissua toiselle puolelle maapalloa. Proffa vinkkasi, että sieltä kuulemma löytyy tosi hyvää kiinalaista ruokaa, nam! Samalla reissulla pääsen mitä luultavimmin tutustumaan erääseen isoon ledivalmistajaan, mikä on hyvä juttu tutkimukseni kannalta. Kun kerran noin pitkälle lähtee, on kiva, että voi olla perillä enemmän kuin sen pari päivää. Taidan saada kärsiä jetlagista joka tapauksessa… Lentoihinkin menee jotain puolen vuorokauden luokkaa.

Taiwanin matka osuu viikolle ennen pääsiäistä. Olin miettinyt, että voisin tulla Suomeen pääsiäiseksi ja ehkä seuraavaksi viikoksi viettämään talvilomaa, mutta koska tuo Taiwanin reissu osuu juuri pääsiäisviikkoa edeltävälle viikolle ja saattaa olla, että palaan sieltä vasta pääsiäisviikolla, jätän Suomen matkan suosiolla väliin. Ehkä se houkuttelisi enemmän, jos olisi suorat lennot Toulousesta, mutta kun ei ole, ja matkaan menee yli 5 tuntia, kun joutuu vaihtamaan konetta.

Sen sijaan, että nököttäisin Toulousessa pääsiäisen, olen – hähää – varannut jo hotellin Pariisista kiirastorstaista alkaen. Onhan se kätevää viettää pitkä viikonloppu Pariisissa, kun siellä kuitenkin haluan käydä eikä normaali viikonloppu riitä alkuunkaan. Lisäksi kaverin kanssa on alustavasti suunnitelmissa kesäkuussa mennä Pariisiin, mutta eiköhän siellä riitä nähtävää vaikka kuinka moneksi kerraksi.

Niin, siitä viime viikonlopusta. Lauantaina poikkesin kaupungilla, tai itse asiassa meni melkein koko päivä. Oli tarkoitus käydä lounaalla La Paix d’Asie-nimisessä kiinalaisravintolassa. Kuitenkaan en kyseiseltä kadulta sitä löytänyt vaan sen sijaan hyvin saman oloisen vietnamilaisen ravintolan, joka tarjosi samantyyppisiä menu-kokonaisuuksia. Ravintolan nimi jäi vähän arvoitukseksi, jotain Pho Bun Bo Hue, tai sinne päin. Ehkä se on tullut kiinalaisravintolan tilalle, tiedä häntä.

Otin 9,5 euron menun, johon sai valita muutamasta vaihtoehdosta alku-, pää- ja jälkiruuan. Alkupalaksi valitsin kevätkääryleitä, pääruuaksi curry-kanaa ja jälkiruuaksi ”confit de noix de coco”. Alkuun tuotiin pöytään katkarapulastuja, joita en ole Suomessa vielä yhdessäkään kiinalaisessa ravintolassa nähnyt, mutta ulkomailla joka kerran. Kevätkääryleet olivat mahtavan rapeita ja niiden kanssa tarjottiin reippaasti salaatinlehtiä (tykkään!) ja jotain tuoreyrttiä sekä etikalla maustettua makeaa lientä, jossa lillui porkkanaraastetta, ilmeisesti salaatinkastike tai dippi. Porkkanaraaste-liemen tarkoitus jäi vähän hämärän peittoon, mutta kivan kirpakkaa marinoitunut raaste oli salaatin ja kääryleiden kanssa. Kevätkääryleitä täytyy tuossa paikassa käydä syömässä toisenkin kerran, tosi hyviä ja rapsakoita. Ei ole muuten mitään havaintoa, mitä niiden sisällä oli, mutta onko sen niin väliäkään. Näytti olevan vähän lasinuudelia ja paljon jotain muuta. Curry-kana oli ihan ok ja sen kanssa tarjottava riisi tosi raikasta ja hyvän makuista, ehkä jotain jasmiiniriisin tyyppistä.

Jälkkäriksi valitsin tosiaan ”confit de noix de coco”, vähän riskillä, koska en ollut ihan varma, mitä confit tässä tarkoittaa. Noix de coco on kookospähkinä, jos ette käännöskoneita jaksa käyttää. Confiture on hillo, marmeladi tai jonkin näköinen ”muhenne” ja confit on jotain sen suuntaista, ehkä hillottu. Odotinkin jotain moussea tai jotain muuta mössöä, mutta eteeni tuotiinkin lautasellinen kookospähkinän lihasta vuoltuja lastuja, jotka oli pyöräytetty varmaankin tomusokerissa. Vaikuttivat olevan tuoreesta kookospähkinästä nämä vuollut paksut lastut, koska olivat niin napakoita. Voi nam! Note to self: käy täällä uudestaan!

Lauantaina kävelin pitkin kaupunkia ja löysin mm. japanilaisen puutarhan. Näistä lisää myöhemmin, kuvien kera.

Kiireistä laiskottaa

On vähän kiirettä ja lopun ajan laiskottaa. Maanantaina pitäisi olla paperi konferenssiin valmis. Ei jaksa paljoa blogiin kirjoitella, joten keväiset kuvat riittäköön tällä kertaa.




Kuten näkyy, narsissitkin jo aloittelevat kukintaa. Vähän on kevät edempänä kuin siellä pohjoisessa... Sanoisin lällätilää, jos haluaisin vääntää puukkoa haavassa, mutta nauttikaa te nyt vain niistä pakkasista. :D

Kevättä ilmassa

Bongasin viime lauantaina jo ensimmäiset kukkivat voikukat! Istutetut orvokit suorastaan rehottavat yliopisto-alueella ja muutenkin kevät alkaa näkyä kasvillisuudessa. Kuvia luvassa kunhan ehdin. Aina niinä päivinä, kun otan kameran mukaan, sataa, ja kun jätän kameran kämpille, on aurinkoista tai mukava pilvipoutainen sää. Pitäisi varmaan kantaa kameraa koko ajan kaulassa, vai sataisikohan se sitten koko ajan...? Mutta ehkä jätän huomenna kameran kämpille, jos se vaikka muuttaisi sääennustetta, joka löytyy esimerkiksi täältä.

Hyvää Ystävänpäivää!

Ranskassa vietetään 14. helmikuuta Pyhän Valentinin päivää. Silloin juhlitaan sekä rakastavaisia että ystävyyttä, eikä päivä ole täällä siis amerikkalaistyyppinen, vain rakastavaisille tarkoitettu päivä. Suomessahan päivä on erityisesti ystävyyden päivä, mutta eikös sen mielitietyn kanssa olla yleensä myös ystäviä?

Hyvää Ystävänpäivää kaikille!

Lenssu

Do dyd dulisi de dasaaliääddeed guddolla kud od dogga dugossa.

Ranskalainen flunssa pöpö iski. Ei paha, ei ainakaan vielä, ja tuntuu että lepo, tee, ja echinaforce auttaa.

Mutta mistä johtuu, että aina kun olen flunssassa, on ulkona kaunis ilma? Nytkin olisi kaunis aurinkoinen päivä, lähes pilvetön taivas ja lämmin tuuli. Ahh, ja minä makaan flunssan kourissa kämpillä. Pah. Saattaa tosin olla, että siihen kauniiseen ilmaan kiinnittää erilailla huomiota silloin, kun siitä ei pääse nauttimaan… Vähän sama ilmiö kuin annoskateudessa.

Toimiikohan punaviini flunssan tappoon samoin kuin konjakki tai mustaherukkamehu? :D

Tietotekniikan ihmemaa

Olen todella tyytyväinen, että otin oman työläppärin tänne mukaan. Pyysin tunnukset koulun koneille aika pian tänne saapumisen jälkeen, muttei niitä vielä kuulu. Eihän siitä olekaan kuin 4 viikkoa… Tänään jo kävi tietotekniikkaheput katsomassa, mitä ohjelmia minä ja muut samassa huoneessa työskentelevät opiskelijat tarvitsevat. Kuuntelin sivukorvalla, kun tämä ei kauheasti minua kosketa, kun kerran on se oma läppäri. Ohjelmia lähdettiin listaamaan MS Officesta ja Adobe readeristä Skypeen ja loppuviimeksi PSpice ja muita alaan liittyviä ohjelmia. Täällä ei saa itse ladata mitään ohjelmia koneelle, ei MITÄÄN.

Heti silloin alkuun, kun tulin tänne ja anoin tunnuksia, sain luettavaksi ja hyväksyttäväksi ohjeet, miten yliopiston tietokoneiden kanssa käyttäydytään. Vähän sitä ihmettelin ja naureskelin, kun suurin piirtein kaikki kielletään. No, toisaalta onhan täällä kaikki rakennuksetkin suojattu kalterein, ja näköjään tietotekniikan suhteen ollaan yhtä varovaisia. Vai pitäisikö sanoa vainoharhaisia.

Nimimerkillä: Oli vaikeuksia päästä asuntolan portista ULOS aikaisin (7:00) lauantaiaamuna.

Kannikat pomppii ja torvet soi?

En tiedä mistä johtuu, mutta tänään hölkkälenkillä useampaan kertaan soi torvet juuri mun kohdalla. Ehkä sattumaa, tai sitten perä kelpaa ranskalaisillekin. Sehän on jo todettu ranskalaismalliseksi täällä. Hmm, kannattiko lähteä lenkille juuri kun läheisten tutkimuslaitosten työmatkaliikenne on pahimmillaan...

Mitähän tämä on sitten kesämmällä? Tiedän, että burkhia on uimamallia, mutta pitääkö etsiä juoksuburkha? Vai korvatulpat? Peltorit peliin?

Lemmikki

Heti alkuun suositan kaikkia araknofobiasta kärsiviä ja muita ei-niin-ötökkäfaneja lopettamaan lukemisen tähän.

Männä viikolla joku iltapäivä avasin huoneeni ikkunan tuulettaakseni. Ikkunan puitteen raossa vilahti jotain. Ällötys! No, utelias kun olen, ja mieluummin tiedän mikä siellä vilistää kuin annan olla, kurkin tarkemmin. Ikkunatiivisteen välissä kipitteli 4-5 senttiä pitkä, lihavavartaloinen hämähäkki, jolla oli jaloissa ja vartalossa raitaa tai muuta kuviota. Yööks! Koska matkatavaroistani ei löydy Raidia tai mitään muutakaan, joka lupaisi tappaa talossa ja puutarhassa, näppäränä tyttönä otin hiuslakan käyttöön. Ensihätään se on toiminut ainakin kimalaiseen (testattu).

Hetken aikaa suihkutettuani lakkaa hämikseen, tarkistin tilanteen, mutta ei, ei merkittävää vaikutusta, liikkuu vielä. No ei kun uutta käsittelyä ja ikkuna kiinni. Ikkunan tiivisteet näyttävät sen verran tiiviiltä, ettei tuon kokoinen möhkäle taida mahtua änkeä huoneen puolelle. Toivottavasti.

Seuraavana aamuna tarkistin tilanteen. Tulos: hämähäkki nökötti samassa paikassa, ei merkittävää muutosta, ei näyttänyt kuolleelta, ei jalat kippurassa taivasta kohti. Varovasti puhalsin, josko otus liikahtaisi. Ei reaktiota. Mutta koska en voinut olla varma, päätin kuorruttaa hämiksen vielä muutamalla töräyksellä shampoopullosta. Vähän liikahti, mutta siihen jäi.

Nyt on jo ketarat kurtussa ja lemmikki entinen. Siellä makaa, tiivisteen välissä. Todistusaineistoa yritin saada mutten onnistunut saamaan kameralla oikein minkäänlaista kuvaa. Ilman salamaa sitä ei saa näkyviin ja salamalla tulee suttuinen. No, maatkoon siellä.

Ulkona

Hyvähän se täällä lämpösessä on lenkkeillä... :) Tällainen tänään.

Lämpenee!

Oi oi, nyt hellii ilmanhaltijat Toulousea! Eilen alkoi lämpenemään ja sääarvausten mukaan pitäisi +10 mennä rikki joka päivä ainakin seuraavan viikon. Nice!

Löysin parin kilometrin päästä yliopistolta vähän Ruohonjuuren tyyppisen kaupan eli paljon luomutuotteita ruuasta kosmetiikkaan, vaatteisiin ja olipa täällä luomuviinejäkin, hyvät valikoimat. Kävelin sieltä takaisin kämpille ostoskassin kanssa selkä märkänä. Ei sitä vain osaa pukeutua riittävän kevyesti, jos on viikon hytissyt sisällä ja ulkona!

Kylmää ja kosteaa

Tiedän, että siellä koto-Suomessa hytistään pakkasen kourissa, muttei se estä mua kitisemästä kylmästä säästä täällä. Tuntuu, että kylmä menee luihin ja ytimiin. Onneksi viikonlopulle on luvattu taas +10-+15 asteen lämpötiloja. J'aime bien!