Lemmikki

Heti alkuun suositan kaikkia araknofobiasta kärsiviä ja muita ei-niin-ötökkäfaneja lopettamaan lukemisen tähän.

Männä viikolla joku iltapäivä avasin huoneeni ikkunan tuulettaakseni. Ikkunan puitteen raossa vilahti jotain. Ällötys! No, utelias kun olen, ja mieluummin tiedän mikä siellä vilistää kuin annan olla, kurkin tarkemmin. Ikkunatiivisteen välissä kipitteli 4-5 senttiä pitkä, lihavavartaloinen hämähäkki, jolla oli jaloissa ja vartalossa raitaa tai muuta kuviota. Yööks! Koska matkatavaroistani ei löydy Raidia tai mitään muutakaan, joka lupaisi tappaa talossa ja puutarhassa, näppäränä tyttönä otin hiuslakan käyttöön. Ensihätään se on toiminut ainakin kimalaiseen (testattu).

Hetken aikaa suihkutettuani lakkaa hämikseen, tarkistin tilanteen, mutta ei, ei merkittävää vaikutusta, liikkuu vielä. No ei kun uutta käsittelyä ja ikkuna kiinni. Ikkunan tiivisteet näyttävät sen verran tiiviiltä, ettei tuon kokoinen möhkäle taida mahtua änkeä huoneen puolelle. Toivottavasti.

Seuraavana aamuna tarkistin tilanteen. Tulos: hämähäkki nökötti samassa paikassa, ei merkittävää muutosta, ei näyttänyt kuolleelta, ei jalat kippurassa taivasta kohti. Varovasti puhalsin, josko otus liikahtaisi. Ei reaktiota. Mutta koska en voinut olla varma, päätin kuorruttaa hämiksen vielä muutamalla töräyksellä shampoopullosta. Vähän liikahti, mutta siihen jäi.

Nyt on jo ketarat kurtussa ja lemmikki entinen. Siellä makaa, tiivisteen välissä. Todistusaineistoa yritin saada mutten onnistunut saamaan kameralla oikein minkäänlaista kuvaa. Ilman salamaa sitä ei saa näkyviin ja salamalla tulee suttuinen. No, maatkoon siellä.