keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Järjestelmällistyttämättömyys

Kerron nyt toisesta jatko-opiskelijasta samassa laboratoriossa Toulousessa. Hän tulee Kanadasta ja sanotaan häntä nyt vaikka Pauliksi. Hänen toikkarointiaan kun olen vierestä seurannut, olen todennut, että häneltä jää puolet mahdollisuuksista käyttämättä. Enhän minäkään kaikkea suunnittele, varsinkin kun täällä hommat ei aina mene ihan putkeen, mutta Paul on kyllä ihan yliveto suunnittelemattomuudessaan.

Ensinnäkin, hän tuli Toulouseen muutamaksi kuukaudeksi, muttei ottanut kännykkäänsä mukaan. Tämän takia on jokseenkin hankala tavoittaa häntä tai esimerkiksi sopia mitään.

Toisekseen, Paul ei ole varma voiko hän käyttää kanadalaista luottokorttiaan täällä (onhan hän ollut täällä vasta pari viikkoa). Ranskalaista pankkitiliä hän on avaamassa ja saanut jo postitse kortin muttei tunnuslukua. Tunnusluvun pitäisi tulla niin ikään postitse n. 3 päivän viiveellä. Kuitenkaan hänellä ei ole hajuakaan missä hänen postilaatikkonsa sijaitsee saati mistä siihen avain. Älkää kysykö miten hän on sen kortinkaan saanut, ilman postilaatikkoa postitse… Eikä hänellä ole hajuakaan suuntanumeroista soitettaessa Ranskasta Kanadaan, joten pankkiinsa ei ole ottanut yhteyttä. Internetistäpä nuokin tiedot löytyy, onneksi.

Kolmannekseen, Paulin suunnitelmat helatorstaiviikonlopulle ovat menneet mönkään jo pariin otteeseen. Ensin hänen suunnitelmanaan oli ottaa reppu selkään ja suunnata Pyreneille. Hän kyseli bussi- tai junareittejä sinne ja että voisiko sitten vasta paikan päältä löytää jonkin majoituksen. No, ainahan sitä voi yrittää, mutta helatorstaiviikonloppuna saattaa etelän kaupungeissa olla joku toinenkin haluamassa majoitusta, joku sellainen joka on tehnyt varauksenkin. Hänellä kun oli ideana mennä ilman mitään etukäteissuunnitelmia tai varauksia. Samasta syystä hänen toinenkin matkavaihtoehtonsa, Barcelona, kariutui. Päivää ennen pitkää viikonloppua saa hakemalla hakea majoitusta Barcelonasta.

Tokihan sitä kukin taplaa tyylillään, mutta aika kahta-kättä-heittäen hän on matkaan lähtenyt.

Lisähauskuuden tähän kaikkeen tekee sen, ettei Paul puhu ranskaa. Ja ranskalaisten englanninkielen taito on oikeasti juuri niin surkea kuin legendat kertovat.

3 kommenttia:

  1. Mitenkähän se kaveri on tullut sen pari viikkoa toimeen???!
    Ihmettelee äitiliini

    VastaaPoista
  2. Ja tässä itse kullekin tuli varmasti jossain vaiheessa mieleen, että mitenköhän se Leena pärjää. Ei nähtävästi tarvitse juuri huolta kantaa :D

    VastaaPoista
  3. Juu, siis mähän pärjään missä vaan! :) Olkoonkin, että esim. rokotteen hommaaminen ei mennyt ihan putkeen... Jossain blogauksessa listasin reseptiä, jolla pärjää ulkomailla. Aineslistalla mm. lehmän hermot. :)

    VastaaPoista