Keikalla maanantaina

Törmäsin reissulla Rocamadouriin ja Gouffre de Padiraciin suomalaiseen naiseen, Hannaan, joka asuu niin ikään Toulousessa. Olin juuri selittämässä Ranskassa asuvalle kaverilleni Suomen historiaa pähkinänkuoressa, kun takaa kuuluu, että "oletko Suomesta?". Maailma on pieni ja bussi täynnä ulkomaalaisia opaskierroksella on vieläkin pienempi.

Voi mitä hermolepoa on turista suomeksi! Hannalta kuulin, että suomalainen bändi, Rubik, soittaa Le Saint des Seins'ssä maanantaina, ja houkutteli minut keikalle. En ollut kuullut bändistä mitään aikaisemmin, mutta pikagoogletuksen perusteella vaikutti ihan mielenkiintoiselta indierock-pumpulta. Ei siis muuta kuin keikalle. Seuraan liittyi kolmaskin suomalainen, Miika, joten oltiinkin sitten oikein köörillä.




Rubik ei osunut ihan omaan musiikkimakuuni, mutta sujuvasti kuuntelin. Vaihtelu virkistää! Oikein kivaa oli käydä vähän ulkona, koska en ole montaa kertaa ilta/yöelämään täällä tutustunut. Osasyynä on sekin, että asunnoltani on aika (tosi) heikot (olemattomat) kulkuyhteydet yöaikaan. Hanna asuu kätevästi keskustan tuntumassa, joten vaihdamme keskenämme majoituspalvelua ranskankielen tulkkaukseen. Kas kun Hannan ranskantaito on vielä pahasti vaiheessa ja hänen vuokraemäntänsä englanti on olematon.

Huomenna vietämmekin Suomi-päivän leffan merkeissä ja siitä lähtee pitkä viikonloppu käyntiin. Helteet lähetin Suomeen, koska täällä oli liian kuuma, sanoo hän vetäen villapaitaa päälleen (no vähän liioitellen...).