keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Toinen blogi
Koska 172 päivää tuli jo lusittua mutta reissaaminen jatkuu epämääräisinä pätkinä edelleen, perustin uuden blogin niitä varten tänne.
perjantai 29. heinäkuuta 2011
Last but not least
Tällä sitä ollaan Suomen kamaralla oltu jo nippanappa kuukauden päivät. Aika kuluu niin, että hupsista vaan.
Olen ehtinyt jo asettua Suomeen ja tottua takaisin suomalaiseen mielenlaatuun. Täytyy tunnustaa, että lähtöpäivän aamuna Toulousen kentällä tuntui todella pahalta. En olisi halunnut millään lähteä! Niin se taitaa aina mennä, että juuri kun alkaa tuntea ihmisiä ja todella pitää paikasta, pitääkin jo lähteä. Kun kone nousi, alkoi olokin helpottaa ja ajatukset keskittyä Suomeen ja siihen, miten mukavaa on palata. Kieltämättä oli outoa jo koneessa jälkimmäisellä lennolla Brysselistä Helsinkiin tilata ruokansa suomeksi. Blue1:n henkilökunta kun on suomenkielistä.
Suomessa on paljon asioita, joista olen onnellinen. Kuten:
- Perhe
- Ystävät
- Suomen kesä
- Sauna
- Puusauna
- Savusauna
- Uudet perunat
- Taksissa voi maksaa kortilla
- Kaupan kassajonot etenevät tehokkaasti (ennen ns. normaalisti)
- Silmälaput, joita ilman en osaa oikein nukkua Suomen valoisassa kesäyössä
- Muistot mahtavasta herkullisesta ranskalaisesta ruuasta, joka oli pahus vieköön vielä edullistakin!
Valokuvat ovat vieläkin jumissa rikkoutuneella kovalevyllä, muttei se haittaa. Se on vain yksi kovalevy. Työjutut pystyn suurimmaksi osaksi haalimaan jostain tai tekemään uudestaan ja vielä paremmin. Valokuvia tärkeämpiä ovat muistot ja ystävät, ystävät niin Ranskassa kuin ympäri maailmaakin. Tim Cahill sanoi sen osuvasti: “A journey is best measured in friends, rather than miles”.
Blogi on tehnyt tehtävänsä, eli toiminut tiedotuskanavana 172 päivän ajan, jotka vietin pääasiassa Ranskassa. Matkaan lähtiessäni en tiennyt Taiwanin matkasta mitään, mutta muuten blogin nimi toteutui. Kiitos kaikille lukijoille!
Kettu kuittaa ja palaa uuden blogin tiimoilta, jos ja kun lähtee uudestaan pitemmäksi aikaa ulkomaille. Ensi vuonna on tiedossa ainakin muutama kuukausi Ranskassa, juhuu! Au revoir!
Olen ehtinyt jo asettua Suomeen ja tottua takaisin suomalaiseen mielenlaatuun. Täytyy tunnustaa, että lähtöpäivän aamuna Toulousen kentällä tuntui todella pahalta. En olisi halunnut millään lähteä! Niin se taitaa aina mennä, että juuri kun alkaa tuntea ihmisiä ja todella pitää paikasta, pitääkin jo lähteä. Kun kone nousi, alkoi olokin helpottaa ja ajatukset keskittyä Suomeen ja siihen, miten mukavaa on palata. Kieltämättä oli outoa jo koneessa jälkimmäisellä lennolla Brysselistä Helsinkiin tilata ruokansa suomeksi. Blue1:n henkilökunta kun on suomenkielistä.
Suomessa on paljon asioita, joista olen onnellinen. Kuten:
- Perhe
- Ystävät
- Suomen kesä
- Sauna
- Puusauna
- Savusauna
- Uudet perunat
- Taksissa voi maksaa kortilla
- Kaupan kassajonot etenevät tehokkaasti (ennen ns. normaalisti)
- Silmälaput, joita ilman en osaa oikein nukkua Suomen valoisassa kesäyössä
- Muistot mahtavasta herkullisesta ranskalaisesta ruuasta, joka oli pahus vieköön vielä edullistakin!
Valokuvat ovat vieläkin jumissa rikkoutuneella kovalevyllä, muttei se haittaa. Se on vain yksi kovalevy. Työjutut pystyn suurimmaksi osaksi haalimaan jostain tai tekemään uudestaan ja vielä paremmin. Valokuvia tärkeämpiä ovat muistot ja ystävät, ystävät niin Ranskassa kuin ympäri maailmaakin. Tim Cahill sanoi sen osuvasti: “A journey is best measured in friends, rather than miles”.
Blogi on tehnyt tehtävänsä, eli toiminut tiedotuskanavana 172 päivän ajan, jotka vietin pääasiassa Ranskassa. Matkaan lähtiessäni en tiennyt Taiwanin matkasta mitään, mutta muuten blogin nimi toteutui. Kiitos kaikille lukijoille!
Kettu kuittaa ja palaa uuden blogin tiimoilta, jos ja kun lähtee uudestaan pitemmäksi aikaa ulkomaille. Ensi vuonna on tiedossa ainakin muutama kuukausi Ranskassa, juhuu! Au revoir!
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Ylimääräisiä sydämentykytyksiä
Kylmän ringin ahterin alle aiheutti sähköinen lentolippu. Lipussa lukee, että varaus on voimassa 6 kuukautta, varaus on tehty viime lokakuussa, eikä lentoyhtiön sivut suostuneet näyttämään varaustani. O-ou! Tarkistin varausnumeron noin sata kertaa ja kokeilin syöttää sukunimeni kaikilla mahdollisilla variaatioilla. (Lentolippu on varattu sukunimelläni ilman ääkkösiä.) Iski kylmä hiki +35 asteesta huolimatta!
Onneksi tarkistussoitto SMT:lle varmisti asian, eli varaus on ok, mutta jostain syystä ei lentoyhtiön sivut näytä varaustani. Tämä tietää siis vieläkin aikaisempaa herätystä torstaiaamuna, kun täytyy varata aikaa lähtoselvitykseen kentällä.
Finland, here I come!
Onneksi tarkistussoitto SMT:lle varmisti asian, eli varaus on ok, mutta jostain syystä ei lentoyhtiön sivut näytä varaustani. Tämä tietää siis vieläkin aikaisempaa herätystä torstaiaamuna, kun täytyy varata aikaa lähtoselvitykseen kentällä.
Finland, here I come!
Viikonloppu Bordeaux'ssa
Vietin viimeisen Ranska-viikonlopun Bordeaux'ssa kaverin kanssa. Halusimme tehdä jotain spesiaalia viimeisen viikonlopun kunniaksi. Kuvareportaasia seuraa ehkä myöhemmin, kun saan kamerani kiinni omaan koneeseeni.
Lauantaina aloitimme kylpylä-hoitolasta. Siellä kaverini pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa sekä hammam-höyrysaunaa että skandinaavista saunaa. Kaikenkaikiaan kokemus oli mieleenpainuva: ensin kunnolla pehmennettiin kroppaa hammamin pehmeässä höryssä, saippuoitiin mustalla saippualla, hoitopöydälle kunnon kuorintaan/hierontaan, sitten saunaan, ja sokerina pohjalla lepotuolit kattoterassilla, kun ulkona on pitkälti päälle +30 astetta.
Kun kerran Ranskassa ollaan ja vielä ranskalaisen kaverin kanssa, jolle alastomuus ei ole niin itsestäänselvää tai normaalia, niin kaikki hoidot ja saunomiset suoritettiin korrektisti uikkarit päällä. Kerroin olevani suomalainen ja hieroja uskalsikin tämän jälkeen siirrellä huoletta bikineitäni kuorinnan edetessä. Sainpa oikein kunnon jynssäyksen karkeilla pesulapuilla! Ranskalaisen kaverini uikkarit kuulemma pysyivät koskematta, mutta se oli hänen valintansa.
Hauska yksityiskohta oli saunan tiimalasiajastin. Kerta se on ensimmäinenkin olla saunassa kellon mukaan, mutta kyllä minä kuuntelin omaa oloani, ja kun siltä tuntui, lähdin vilvoittelemaan. Kaveri katsoi kyllä vähän hitaasti, kun menin saunaan toisen kerran ihan innoissani. Kysyin henkilökunnalta moneen kertaan vettä kippoon, jotta voisi heittää kiukaalle, mutta he sanoivat, ettei se ole sallittua. No enpä tiedä olisiko siitä mitään hyötyä ollutkaan, kun kiukaalla oli sähkövastukset näkyvissä ja vain muutama kivi. Lisäksi tuli mieleen, että mahtaako ranskalaiselle sähkökiukaalle ollakaan turvallista heittää vettä... Lämpötila oli siinä +90 astetta ja noin kuivasaunaksi ihan mukava. Löylyttömyydestä huolimatta saunan jälkeen oli kyllä ihan samanlainen olo kuin suomalaisen oikean saunan jälkeen. Loistavaa!
Bordeaux'ssa yövyimme Majestic-hotellissa. Se oli siisti, miellyttävä ja loistavalla paikalla. Illalla kävimme syömässä La Belle Epoque-ravintolassa. Googlettamalla tämänkin löysin... En voi sanoin kuvailla, miten hyvää ruoka oli! Siis aivan käsittämätöntä. Yhteensä 39 euroa alku-, pää- ja jälkiruoka. Aivan aluksi mustaherukkainen Kir Royal, kylmä tomaattikeitto ja rillette de canard (muhennettua ankkaa tai jotain sentapaista käännettynä). Varsinaiseksi alkupalaksi kateenkorvaa kantarelli-valkoviinikastikkeessa, pääruuaksi kyyhkystä rapsakassa kuoressa karamellisoitujen omenoiden ja luumujen kera, ja jälkiruuaksi pistaasipähkinä-mascarpone-vaahtoa aprikoosi- ja marjakastikkeilla. Ruokajuomana toimi lähdevesi ja - tottakai kun Bordeaux'ssa ollaan - pullo bordeaux'n punaviiniä. Epäilen vahvasti, että jos tämän tasoisen aterian haluaisi Suomessa syödä, ei 39 eurolla saisi kuin sen alkupalan!
Bordeaux on kauns kaupunki, kuten kaikki ranskalaiset kaupungit mielestäni ovat. Vanhat rakennukset, historialliset monumentit ja hoidetut puistot luovat oman tunnelmansa. Haikein mielin lähden takaisin Suomeen, mutta samaan aikaan olen innoissani. Ja peukut pystyyn, että yksiköt atk-kaverit saavat datani pelastettua. Ja ottakaa nyt hyvät ihmiset varmuuskopioita vähän useammin kuin joskus ja jouluna!
Lauantaina aloitimme kylpylä-hoitolasta. Siellä kaverini pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa sekä hammam-höyrysaunaa että skandinaavista saunaa. Kaikenkaikiaan kokemus oli mieleenpainuva: ensin kunnolla pehmennettiin kroppaa hammamin pehmeässä höryssä, saippuoitiin mustalla saippualla, hoitopöydälle kunnon kuorintaan/hierontaan, sitten saunaan, ja sokerina pohjalla lepotuolit kattoterassilla, kun ulkona on pitkälti päälle +30 astetta.
Kun kerran Ranskassa ollaan ja vielä ranskalaisen kaverin kanssa, jolle alastomuus ei ole niin itsestäänselvää tai normaalia, niin kaikki hoidot ja saunomiset suoritettiin korrektisti uikkarit päällä. Kerroin olevani suomalainen ja hieroja uskalsikin tämän jälkeen siirrellä huoletta bikineitäni kuorinnan edetessä. Sainpa oikein kunnon jynssäyksen karkeilla pesulapuilla! Ranskalaisen kaverini uikkarit kuulemma pysyivät koskematta, mutta se oli hänen valintansa.
Hauska yksityiskohta oli saunan tiimalasiajastin. Kerta se on ensimmäinenkin olla saunassa kellon mukaan, mutta kyllä minä kuuntelin omaa oloani, ja kun siltä tuntui, lähdin vilvoittelemaan. Kaveri katsoi kyllä vähän hitaasti, kun menin saunaan toisen kerran ihan innoissani. Kysyin henkilökunnalta moneen kertaan vettä kippoon, jotta voisi heittää kiukaalle, mutta he sanoivat, ettei se ole sallittua. No enpä tiedä olisiko siitä mitään hyötyä ollutkaan, kun kiukaalla oli sähkövastukset näkyvissä ja vain muutama kivi. Lisäksi tuli mieleen, että mahtaako ranskalaiselle sähkökiukaalle ollakaan turvallista heittää vettä... Lämpötila oli siinä +90 astetta ja noin kuivasaunaksi ihan mukava. Löylyttömyydestä huolimatta saunan jälkeen oli kyllä ihan samanlainen olo kuin suomalaisen oikean saunan jälkeen. Loistavaa!
Bordeaux'ssa yövyimme Majestic-hotellissa. Se oli siisti, miellyttävä ja loistavalla paikalla. Illalla kävimme syömässä La Belle Epoque-ravintolassa. Googlettamalla tämänkin löysin... En voi sanoin kuvailla, miten hyvää ruoka oli! Siis aivan käsittämätöntä. Yhteensä 39 euroa alku-, pää- ja jälkiruoka. Aivan aluksi mustaherukkainen Kir Royal, kylmä tomaattikeitto ja rillette de canard (muhennettua ankkaa tai jotain sentapaista käännettynä). Varsinaiseksi alkupalaksi kateenkorvaa kantarelli-valkoviinikastikkeessa, pääruuaksi kyyhkystä rapsakassa kuoressa karamellisoitujen omenoiden ja luumujen kera, ja jälkiruuaksi pistaasipähkinä-mascarpone-vaahtoa aprikoosi- ja marjakastikkeilla. Ruokajuomana toimi lähdevesi ja - tottakai kun Bordeaux'ssa ollaan - pullo bordeaux'n punaviiniä. Epäilen vahvasti, että jos tämän tasoisen aterian haluaisi Suomessa syödä, ei 39 eurolla saisi kuin sen alkupalan!
Bordeaux on kauns kaupunki, kuten kaikki ranskalaiset kaupungit mielestäni ovat. Vanhat rakennukset, historialliset monumentit ja hoidetut puistot luovat oman tunnelmansa. Haikein mielin lähden takaisin Suomeen, mutta samaan aikaan olen innoissani. Ja peukut pystyyn, että yksiköt atk-kaverit saavat datani pelastettua. Ja ottakaa nyt hyvät ihmiset varmuuskopioita vähän useammin kuin joskus ja jouluna!
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Tietotekniset ongelmat jatkuu
Tietotekniset ongelmat sen kun jatkuu, joskin muuttavat muotoaan. Jos netti onkin toiminut edes kohtuullisesti tai sitten olen jo tottunut sen pykimiseen, niin nyt se sai seurakseen hajonneen kovalevyn. Jossa tietenkin oli kaikki tiedostot ym. Datat voitaneen kyllä palauttaa, ainakin suurimmaksi osaksi (toivottavasti), mutta ennen Suomeen paluuta en voi omalla koneella tehdä mitään.
Viimeinen viikko meneekin sitten opetellessa Applen ja oudon näppiksen saloja. Blogi jää enemmän tai vähemmän hiljaiseloon, mutta palaan reissutunnelmiin vielä, kun (jos) saan kuvat ym. ulos läppariltä. Onneksi on kuvia ladattu blogiin, picasaan, naamakirjaan, ja osa on vielä kamerassakin.
Taisin tehdä liikaa töitä, kun tietokoneenkin mielestä mun pitää relata viimeinen viikko. Tänään kun vielä alkaa alennusmyynnit Toulousessa...
Viimeinen viikko meneekin sitten opetellessa Applen ja oudon näppiksen saloja. Blogi jää enemmän tai vähemmän hiljaiseloon, mutta palaan reissutunnelmiin vielä, kun (jos) saan kuvat ym. ulos läppariltä. Onneksi on kuvia ladattu blogiin, picasaan, naamakirjaan, ja osa on vielä kamerassakin.
Taisin tehdä liikaa töitä, kun tietokoneenkin mielestä mun pitää relata viimeinen viikko. Tänään kun vielä alkaa alennusmyynnit Toulousessa...
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Aude la deuxième fois
Lauantaina suunnattiin jälleen järjestetylle reissulle, tällä kertaa Auden alueelle. Alue on sama kuin Carcassonnen ja Lastours'n matkalla, mutta nyt bussilastillinen ulkomaalaisia opiskelijoita ja työntekijöitä suuntasi lähemmäs Välimerta, Narbonneen ja Le Franquin rannalle.
Bussimatka kesti pitempään kuin edellisillä reissuilla. Olin vähän heikohkosti ja liian vähän nukkunut ja pakkasin aamupalan bussimatkalle mukaan, jotta voisin maksimoida ajan yöuniin. On niin paljon tehtävää ja nähtävää viimeisten viikkojen aikana, ettei haluaisi tuhlata sitä nukkumiseen. :) Silmät ristissä siis Narbonnea kohti! Tällä kertaa jopa muistin ottaa matkatyynyn ja silmälaput mukaan, ja onnituinkin nukahtamaan bussissa. Ja tottakai kuvaamaan. Ranskan(kin) maaseutu on niin kaunista.
Koska ihminen näköjään laiskistuu matkan varrella, eikä jaksa/ehdi/viitsi runoilla pitkää matkakertomusta, kuvat kertokoon puolestaan.
We went crazy just to see the Mediterranean...
The chickens that didn't have the courage to go actually swimming:
I did, and it was great! No pictures of that, though. There was a lot of wind on the beach, and of course sand with it. The wind dried us fast but it also gave us a feeling of being sandblasted, like needles hitting the skin. :D I still have sand everywhere!
We visited also Abbey of Fontfroide ("cold fountain"), and "gouffre de l'Oeil Doux" where 40-metre limestone cliffs rise above a turqoise pond. See pictures here.
Bussimatka kesti pitempään kuin edellisillä reissuilla. Olin vähän heikohkosti ja liian vähän nukkunut ja pakkasin aamupalan bussimatkalle mukaan, jotta voisin maksimoida ajan yöuniin. On niin paljon tehtävää ja nähtävää viimeisten viikkojen aikana, ettei haluaisi tuhlata sitä nukkumiseen. :) Silmät ristissä siis Narbonnea kohti! Tällä kertaa jopa muistin ottaa matkatyynyn ja silmälaput mukaan, ja onnituinkin nukahtamaan bussissa. Ja tottakai kuvaamaan. Ranskan(kin) maaseutu on niin kaunista.
Koska ihminen näköjään laiskistuu matkan varrella, eikä jaksa/ehdi/viitsi runoilla pitkää matkakertomusta, kuvat kertokoon puolestaan.
We went crazy just to see the Mediterranean...
The chickens that didn't have the courage to go actually swimming:
I did, and it was great! No pictures of that, though. There was a lot of wind on the beach, and of course sand with it. The wind dried us fast but it also gave us a feeling of being sandblasted, like needles hitting the skin. :D I still have sand everywhere!
We visited also Abbey of Fontfroide ("cold fountain"), and "gouffre de l'Oeil Doux" where 40-metre limestone cliffs rise above a turqoise pond. See pictures here.
torstai 16. kesäkuuta 2011
Des amis
Lundi dernier, on est allé au cinéma avec deux amis. On a vu Minuit à Paris, un film de Woody Allen. Superbe! Je le recommande, un film très amusant!
Après le film, on s'est rencontré avec une autre amie et on est allé manger une glace dans une glacerie à Capitole. Voilà Natalia qui vient de la Russie:
Oui, je sais, elle est folle :D
Et Bogdan, un Roumain/Français qui est presque aussi fou que Natalia ;)
Voilà Arwa, une Syrienne, grâce à qui mon français s'est beaucoup amélioré depuis janvier. Elle ne parle pas anglais donc il faut qu'on parle français.
Puis, on est allé près de la Garonne admirer les lumières: la lune, l'éclairage décoratif des ponts et ses réflexions à la surface de la Garonne. Plus tranquille, plus sentimental, même un peu mélancolique pour moi. Eh bien, je suis finlandaise, c'est normal! Et avec cette vue-là!
Merci mes amis!
Et pour tous les lecteurs qui ne comprennent pas ce que j'ai écrit, je suis désolée. Il faut aussi que j’écrive parfois en français. Et puis, je pense que c'est mieux d'écrire en français quand on parle de ceux qui ne comprennent pas le finnois, n'est-ce pas?
Il sera difficile de partir de Toulouse, tous les amis et la chaleur (pas uniquement la température). Heureusement, je vais revenir ici en septembre. Donc 172 jours en France n'est pas tout, j’espère. Ce sera suivi par d'autres jours à l'avenir. Je reviendrai!
Après le film, on s'est rencontré avec une autre amie et on est allé manger une glace dans une glacerie à Capitole. Voilà Natalia qui vient de la Russie:
Oui, je sais, elle est folle :D
Et Bogdan, un Roumain/Français qui est presque aussi fou que Natalia ;)
Voilà Arwa, une Syrienne, grâce à qui mon français s'est beaucoup amélioré depuis janvier. Elle ne parle pas anglais donc il faut qu'on parle français.
Puis, on est allé près de la Garonne admirer les lumières: la lune, l'éclairage décoratif des ponts et ses réflexions à la surface de la Garonne. Plus tranquille, plus sentimental, même un peu mélancolique pour moi. Eh bien, je suis finlandaise, c'est normal! Et avec cette vue-là!
Merci mes amis!
Et pour tous les lecteurs qui ne comprennent pas ce que j'ai écrit, je suis désolée. Il faut aussi que j’écrive parfois en français. Et puis, je pense que c'est mieux d'écrire en français quand on parle de ceux qui ne comprennent pas le finnois, n'est-ce pas?
Il sera difficile de partir de Toulouse, tous les amis et la chaleur (pas uniquement la température). Heureusement, je vais revenir ici en septembre. Donc 172 jours en France n'est pas tout, j’espère. Ce sera suivi par d'autres jours à l'avenir. Je reviendrai!
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Huh hellettä
No nyt se helle tuli takaisin Suomen vierailun jälkeen. Olisitte saaneet pitää vieraananne vielä hetken. Tuskaista istua töissä ilman ilmastointia. Aivosolu ei kohtaa toista tässä paahteessa eikä kello ole vielä edes puolta päivää. Kirjoita tässä nyt sitten artikkelia, pah.
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Circus in town
Helatorstaina saapui sirkus Toulouseen. Kaikenlaista kulkuetta ja ihan huikeita esityksiä oli PALJON! Kuvasaastetta on niin, etten tiedä mistä aloittaisin. Tässä ehkä parhaat palat.
Mies, joka leijui ilmassa. It's magic!
Kulkuetta.
Loppuhuipennusta Capitolella.
Mies, joka leijui ilmassa. It's magic!
Kulkuetta.
Loppuhuipennusta Capitolella.
lauantai 11. kesäkuuta 2011
Kesäseminaari à la LAPLACE
Täällä kärvistellään flunssan kourissa. Ei ole pahasti tauti päässyt iskemään (kiitos kuuman teen, hedelmien ja valkosipulin suurkulutuksen) mutta kurkku ollut muutaman päivän käheä eikä olossa ole kauheasti kehumista. Onneksi ei ole helteitä, niin ei olo ihan surkea ole. Helteellä tuntuu flunssa vieläkin pahemmalle, lieneekö psykologinen vaikutus vai mikä.
Tällä viikolla olin 2 päivän kesäseminaarissa Alényassa, lähellä Välimerta ja Pyreneitä. Pyreneet ja Välimeri tuli nähtyä bussin ikkunasta mutta itse kohde ei ollut varustettu meri- eikä vuoristonäköalalla. Tekemistä seminaareineen, aperitiiveineen, syömisineen, leikkimieliseine suunnistuksineen ja muine aktiviteetteineen oli tarpeeksi, joten en viitsinyt lähteä merenrantaa ihastelemaan.
Kaikki kohteen järjestelyt eivät menneet ihan putkeen ja aikataulut pettivät niin järjestäjien kuin osallistujien puolesta, mutta se nyt taitaa olla normaalia tällä puolen Eurooppaa.
Karaokeakin tuli laulettua, ja tanssittua macarenaa. Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Seuraavaa kertaa varten voisi etsiä jonkun ranskalaisen ikivihreän klassikon, joka on käännetty myös suomeksi. Pääsisin riemastuttamaan kollegojani suomenkielisellä laululla, sikäli kun muistaisin sanat. Ja tämä ehdotus tuli työkavereilta. Alkavat selvästi lämmetä Suomelle. :D Muutenkin olen huomannut enenevää kiinnostusta Suomea ja yleisesti Pohjoismaita kohtaan. Yhden työkaverin vaimo on ollut Uppsalassa opiskelemassa, toisen tytär KTH:ssa Tukholmassa, kolmas on menossa kesällä Tukholmaan ja saaristoon ”vilvoittelemaan” (Ranskassa on heinäkuussa liian kuuma jopa ranskalaisten mielestä), ja neljäs suunnittelee tyttöystävänsä kanssa reppureissaamista tai vaellusreissua Lappiin.
Mutta palatakseni Alényan kesäseminaariin, kuvien kera:
Uima-altaalla kelpasi lekotella.
Palmun katveessa.
Tässä aprikoosipuu. Olen aavistuksen kateellinen tälle ilmastolle, kun voisi itse kasvattaa omat kiivit, aprikoosit jne.
Ruokailu oli aikamoinen elämys. Hetken miettimisen jälkeen kokeilin mm. ostereita. Kollega mättäsi niitä lautaselleen siihen malliin, että päättelin, ettei ne ihan hirveitä voi olla. Tosin se sama kollega mättää juustoja joka lounaalla niin, että Stockan herkun juusto-osastokin olisi kateellinen. Mutta kerrankos sitä kokeilee, kun toinen opastaa, miten niitä kuuluu syödä. Ja juu, tuli testattua, onko osteri elävä. Olipahan tuoretta! Osteri kannattaa veitsellä irrottaa kuoresta, jotta se on helppo kipata suuhun, ja samalla tulee tökittyä sitä ja testattua, liikkuuko se. Liikkui se. Yööks! Kunnon turaus sitruunamehua päälle ja ääntä kohti.
Tässä se vielä hymyilee. Ei kauaa…
Rohkeana pureskelinkin sitä, maistelin oikein, ennen kuin nielaisin. Ehkä helpompi olisi ollut nielaista suoraan, mutta entä jos se luikertelee ruokatorvessa?!? No, alas meni ja pysyi. Toistakin harkitsin, mutta jätinpä sikseen. Tarjolla kun oli vielä merietanoita (meressä eläviä kotiloita, bulot) ja perinteistä belgialaista herkkua eli moules frites (sinisimpukoita ja ranskalaisia perunoita). Mereneläviä tuli nautittua niin, että napa ruskaa!
Karaokelaulannasta ei ole todistusaineistoa, en ainakaan tunnusta! (Enkä lataa niitä tänne, vaikka joku toivoisi. Hei jotain sensuuria sentään…)
Tällä viikolla olin 2 päivän kesäseminaarissa Alényassa, lähellä Välimerta ja Pyreneitä. Pyreneet ja Välimeri tuli nähtyä bussin ikkunasta mutta itse kohde ei ollut varustettu meri- eikä vuoristonäköalalla. Tekemistä seminaareineen, aperitiiveineen, syömisineen, leikkimieliseine suunnistuksineen ja muine aktiviteetteineen oli tarpeeksi, joten en viitsinyt lähteä merenrantaa ihastelemaan.
Kaikki kohteen järjestelyt eivät menneet ihan putkeen ja aikataulut pettivät niin järjestäjien kuin osallistujien puolesta, mutta se nyt taitaa olla normaalia tällä puolen Eurooppaa.
Karaokeakin tuli laulettua, ja tanssittua macarenaa. Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa. Seuraavaa kertaa varten voisi etsiä jonkun ranskalaisen ikivihreän klassikon, joka on käännetty myös suomeksi. Pääsisin riemastuttamaan kollegojani suomenkielisellä laululla, sikäli kun muistaisin sanat. Ja tämä ehdotus tuli työkavereilta. Alkavat selvästi lämmetä Suomelle. :D Muutenkin olen huomannut enenevää kiinnostusta Suomea ja yleisesti Pohjoismaita kohtaan. Yhden työkaverin vaimo on ollut Uppsalassa opiskelemassa, toisen tytär KTH:ssa Tukholmassa, kolmas on menossa kesällä Tukholmaan ja saaristoon ”vilvoittelemaan” (Ranskassa on heinäkuussa liian kuuma jopa ranskalaisten mielestä), ja neljäs suunnittelee tyttöystävänsä kanssa reppureissaamista tai vaellusreissua Lappiin.
Mutta palatakseni Alényan kesäseminaariin, kuvien kera:
Uima-altaalla kelpasi lekotella.
Palmun katveessa.
Tässä aprikoosipuu. Olen aavistuksen kateellinen tälle ilmastolle, kun voisi itse kasvattaa omat kiivit, aprikoosit jne.
Ruokailu oli aikamoinen elämys. Hetken miettimisen jälkeen kokeilin mm. ostereita. Kollega mättäsi niitä lautaselleen siihen malliin, että päättelin, ettei ne ihan hirveitä voi olla. Tosin se sama kollega mättää juustoja joka lounaalla niin, että Stockan herkun juusto-osastokin olisi kateellinen. Mutta kerrankos sitä kokeilee, kun toinen opastaa, miten niitä kuuluu syödä. Ja juu, tuli testattua, onko osteri elävä. Olipahan tuoretta! Osteri kannattaa veitsellä irrottaa kuoresta, jotta se on helppo kipata suuhun, ja samalla tulee tökittyä sitä ja testattua, liikkuuko se. Liikkui se. Yööks! Kunnon turaus sitruunamehua päälle ja ääntä kohti.
Tässä se vielä hymyilee. Ei kauaa…
Rohkeana pureskelinkin sitä, maistelin oikein, ennen kuin nielaisin. Ehkä helpompi olisi ollut nielaista suoraan, mutta entä jos se luikertelee ruokatorvessa?!? No, alas meni ja pysyi. Toistakin harkitsin, mutta jätinpä sikseen. Tarjolla kun oli vielä merietanoita (meressä eläviä kotiloita, bulot) ja perinteistä belgialaista herkkua eli moules frites (sinisimpukoita ja ranskalaisia perunoita). Mereneläviä tuli nautittua niin, että napa ruskaa!
Karaokelaulannasta ei ole todistusaineistoa, en ainakaan tunnusta! (Enkä lataa niitä tänne, vaikka joku toivoisi. Hei jotain sensuuria sentään…)
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Laboratorion kesäseminaari
Laboratorion työntekijöitä lähtee huomenna 2 päiväksi kesäseminaariin Alenyaan. Kovasti en vastaan laita, vaikka tuntuu aika lomalta jo ihan vaan Toulousessakin, saati sitten kivenheiton päässä Välimeren rannasta. Siitäkin huolimatta, että olen lähettänyt toukokuussa kaksikin artikkelia ja rutistan kolmatta.
Ne helteet on todellakin lähteneet Suomeen: täällä on sellaiset miellyttävät +20 astetta ja tänään on satanutkin. Ihanan raikasta ilmaa vaihteeksi! Kyllä ne helteet tänne vielä tulevat ja pääsen tuskailemaan hellemekossa. Tällainen perinteinen Suomen kesäkeli on oikein mukavaa vaihtelua. :D
Ne helteet on todellakin lähteneet Suomeen: täällä on sellaiset miellyttävät +20 astetta ja tänään on satanutkin. Ihanan raikasta ilmaa vaihteeksi! Kyllä ne helteet tänne vielä tulevat ja pääsen tuskailemaan hellemekossa. Tällainen perinteinen Suomen kesäkeli on oikein mukavaa vaihtelua. :D
Nettiongelmia, taas
Jälleen kerran on Campus IAS:ssä nettiongelmia. En tiedä monesko (moneskymmeneskö) kerta tämä on. Respaan rutkuttaminen auttaa joskus ja vähäksi aikaa, mutta sitten taas viikonloput ja illat netti on enemmän vähemmän tukossa tai ei toimi ollenkaan. RAI-VOS-TUT-TA-VAA!
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Ruoka-, viini- ja saunakulttuuria
Kun kerran kulinaarisesti merkittävässä maassa ollaan, on siitä nautittava sen minkä voi. Urheasti maistoin cabécou-juustoakin, joka oli kyllä niin ällöä, että oksat pois omenapiirakasta. Muistan sen maun vieläkin. Haju siinä sentään oli aika kesy. Toistakin juustoa maistoin, miedompaa, mutta tulos sama: ei uppoa, ei.
Kollegoiden kanssa juustoista juteltiin, he kun harva se päivä ottavat juustolautasen yliopiston ravintolassa. Niistä juustolautasista olisi varmaan jokainen juustonystävä kateellinen, minä en. Osa juustoista kuulemma haisee pahemmalle kuin maistuu eli melkein joutuu ottaa nenästä kiinni, kun niitä syö. Minä jätän ne ehkä väliin. Olenpa ainakin yrittänyt!
Juustot sikseen ja siirrytään toiseen ranskalaisen ruokakulttuurin kulmakiveen eli viineihin. Maisteltiin Hannan kanssa pikkupullo ranskalaista viiniä (David Reynaud, Les Croix, Crozez Hermitage, 2006). Ihan mielenkiinnosta nappasin mukaan kaupasta, kun normaalisti hyvän ellei ainakin kohtalaisen viinipullon saa täältä muutamalla eurolla, ja tämä 375 ml pullo maksoi n. 8 euroa. Se on aika paljon!
No oliko se sitten hyvää? Ko. viiniä nautittiin lihapullien, puolukkahillon (suomalaisen tietenkin!) ja keitettyjen perunoiden palanpainikkeena. Ja kyllä oli hyvää!
Suomi-Ranska-iltama jatkui saunadokumentin (Miesten vuoro) katsomisella suomalais-romanialais-equadorilaisessa seurassa. Saattoi ehkä olla aavistuksen outoa ei-suomalaisille, mutta minulle se oli lähinnä herkkä dokumentti. Saunan kaipuuseen se ei auttanut, päinvastoin, pahensi.
Kollegoiden kanssa juustoista juteltiin, he kun harva se päivä ottavat juustolautasen yliopiston ravintolassa. Niistä juustolautasista olisi varmaan jokainen juustonystävä kateellinen, minä en. Osa juustoista kuulemma haisee pahemmalle kuin maistuu eli melkein joutuu ottaa nenästä kiinni, kun niitä syö. Minä jätän ne ehkä väliin. Olenpa ainakin yrittänyt!
Juustot sikseen ja siirrytään toiseen ranskalaisen ruokakulttuurin kulmakiveen eli viineihin. Maisteltiin Hannan kanssa pikkupullo ranskalaista viiniä (David Reynaud, Les Croix, Crozez Hermitage, 2006). Ihan mielenkiinnosta nappasin mukaan kaupasta, kun normaalisti hyvän ellei ainakin kohtalaisen viinipullon saa täältä muutamalla eurolla, ja tämä 375 ml pullo maksoi n. 8 euroa. Se on aika paljon!
No oliko se sitten hyvää? Ko. viiniä nautittiin lihapullien, puolukkahillon (suomalaisen tietenkin!) ja keitettyjen perunoiden palanpainikkeena. Ja kyllä oli hyvää!
Suomi-Ranska-iltama jatkui saunadokumentin (Miesten vuoro) katsomisella suomalais-romanialais-equadorilaisessa seurassa. Saattoi ehkä olla aavistuksen outoa ei-suomalaisille, mutta minulle se oli lähinnä herkkä dokumentti. Saunan kaipuuseen se ei auttanut, päinvastoin, pahensi.
Tuliaiset mennen tullen
En niin välitä perinteisestä turistikräästästä vaan kannatan enemmänkin käyttötavaroita ja paikallisia tuotteita, joita ei löydy kuin tietyltä alueelta. Tässä listaa tuliaisista ja asioista, joita itse haluan ottaa mukaan niin Suomesta kuin Ranskasta matkustaessa:
Ranskasta:
- viiniä, tottakai
- foie gras’ta ja sipulihilloa sekä moelleux-viiniä (makea viini); yhdessä maistuvat, erikseen eivät
- Calissons-karkkeja
- Pastel-tekstiilejä
Ja vastaava muistilista itselle seuraavalle kerralle, kun (jos) lähden Suomesta pitemmäksi aikaa ulkomaille:
- Fazerin suklaata
- pikkupulloja Koskenkorvaa, Tervasnapsia, Salmiakkiviinaa ja/tai lakkalikööriä
- salmiakkia
- ksylitolpurkkaa
- saaristolaislimppua
- Marimekon tai Jokipiin pellavan tekstiilejä
Aidon ja oikean saunan kun vielä saisi kompaktisti mukaansa…
Ranskasta:
- viiniä, tottakai
- foie gras’ta ja sipulihilloa sekä moelleux-viiniä (makea viini); yhdessä maistuvat, erikseen eivät
- Calissons-karkkeja
- Pastel-tekstiilejä
Ja vastaava muistilista itselle seuraavalle kerralle, kun (jos) lähden Suomesta pitemmäksi aikaa ulkomaille:
- Fazerin suklaata
- pikkupulloja Koskenkorvaa, Tervasnapsia, Salmiakkiviinaa ja/tai lakkalikööriä
- salmiakkia
- ksylitolpurkkaa
- saaristolaislimppua
- Marimekon tai Jokipiin pellavan tekstiilejä
Aidon ja oikean saunan kun vielä saisi kompaktisti mukaansa…
Rugby-tunnelmissa
Toulouse ja Monpellier ottelivat Ranskan rugbyliigan voitosta lauantai-iltana. Toulousessa Capitolen aukiolle oli viritetty iso näyttö, jolta äkkiä laskettuna järjetön määrä porukkaa katseli ottelua. Me osuimme paikalle, kun Capitole oli jo tupaten täynnä porukkaa. Tältä näytti jo 4 tuntia ennen ottelun alkua.
Hyvän katsomispaikan löytäminen oli jokseenkin haasteellista.
Koska seurueessamme oli 3 ulkomaalaista naista, joilla ei kenelläkään ollut kovin kummoista rugbyn sääntöjen tuntemusta, siirryimme baariin, jossa pelin paremmin tuntevia kavereita oli katsomassa ottelua. Baari nimeltä Danu taisi olla yksi parhaimpia paikkoja katsoa ottelua, koska baari on oikea rugby-pubi ja omistajana on entinen rugbyn pelaaja. Aivan mieletön meno! Jotain samaa kuin Suomen voittaessa jääkiekon MM-kulta.
No miltä se rugby-ottelu sitten näytti näin rugby-noviisin silmin? Miehet asettuvat ympyränmuotoiseen asetelmaan kumpikin joukkue omaan puoliympyrän puolikkaaseen. Keskelle heitetään (?) pitkulainen pallo ja puoliympyrät rysähtävät toisiaan vasten ja koittavat tuuppia eteenpäin. Usein se, joka saa pallon haltuunsa, taklataan ja pian onkin kasa äijiä nurmikolla. Jostain raajojen sekamelskasta pullahtaa pallo ulos ja pallon nappaaja alkaa kirmata kuin päätön kana. Ellei kirmaaja ehdi heittää palloa, seuraa jälleen taklaus ja uusi läjä äijiä. Koko homma näyttää lähinnä painilta, mutta välissä juostaan ja heitetään palloa. Kovaa kuntoa se vaatii! Todella hauskannäköistä katsella sekä peliä että katsojia, jotka eläytyvät niin kuin vain toulouselaiset voivat rugby-ottelussa. Se kun on lähes uskonto täällä.
Jotain samaa lienee suomalaisten jääkiekkokullan juhlinnassa ja toulouselaisten rugby-huumassa...
Hyvän katsomispaikan löytäminen oli jokseenkin haasteellista.
Koska seurueessamme oli 3 ulkomaalaista naista, joilla ei kenelläkään ollut kovin kummoista rugbyn sääntöjen tuntemusta, siirryimme baariin, jossa pelin paremmin tuntevia kavereita oli katsomassa ottelua. Baari nimeltä Danu taisi olla yksi parhaimpia paikkoja katsoa ottelua, koska baari on oikea rugby-pubi ja omistajana on entinen rugbyn pelaaja. Aivan mieletön meno! Jotain samaa kuin Suomen voittaessa jääkiekon MM-kulta.
No miltä se rugby-ottelu sitten näytti näin rugby-noviisin silmin? Miehet asettuvat ympyränmuotoiseen asetelmaan kumpikin joukkue omaan puoliympyrän puolikkaaseen. Keskelle heitetään (?) pitkulainen pallo ja puoliympyrät rysähtävät toisiaan vasten ja koittavat tuuppia eteenpäin. Usein se, joka saa pallon haltuunsa, taklataan ja pian onkin kasa äijiä nurmikolla. Jostain raajojen sekamelskasta pullahtaa pallo ulos ja pallon nappaaja alkaa kirmata kuin päätön kana. Ellei kirmaaja ehdi heittää palloa, seuraa jälleen taklaus ja uusi läjä äijiä. Koko homma näyttää lähinnä painilta, mutta välissä juostaan ja heitetään palloa. Kovaa kuntoa se vaatii! Todella hauskannäköistä katsella sekä peliä että katsojia, jotka eläytyvät niin kuin vain toulouselaiset voivat rugby-ottelussa. Se kun on lähes uskonto täällä.
Jotain samaa lienee suomalaisten jääkiekkokullan juhlinnassa ja toulouselaisten rugby-huumassa...
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Kurkkukeskustelu
Olen seurannut tätä espanjan-tappajakurkut-tulevat-ja-tappavat keskustelua ja paniikkia, jota lehdistö lietsoo ainakin Suomessa. Ranskassa siitä ei niin keuhkota vai johtuukohan se vain siitä, etten seuraa ranskalaista televisiota tai lehtiä, tiedä häntä. Koulun ruokalassa kyllä mainostettiin, ettei ole kurkut Espanjasta.
Mutta arvatkaas kenellä on espanjalaista luomukurkkua jääkaapissaan? Taidan suosiolla jättää sen käyttämättä ihan vaan epävarmuuden välttämiseksi. Olen syönyt siitä 3/4 hyvällä ruokahalulla enkä ole saanut mitään oireita.
Eli jos blogi hiljenee muutamaksi päiväksi, ei se tarkoita automaattisesti, että tappajakurkku olisi iskenyt. Syynä saattaa olla se, että viikonloppusuunnitelmat Suomi-tyyliin meneekin pitkän kaavan mukaan ja makaan sängyn pohjalla ihan jostain muusta syystä...
Mutta arvatkaas kenellä on espanjalaista luomukurkkua jääkaapissaan? Taidan suosiolla jättää sen käyttämättä ihan vaan epävarmuuden välttämiseksi. Olen syönyt siitä 3/4 hyvällä ruokahalulla enkä ole saanut mitään oireita.
Eli jos blogi hiljenee muutamaksi päiväksi, ei se tarkoita automaattisesti, että tappajakurkku olisi iskenyt. Syynä saattaa olla se, että viikonloppusuunnitelmat Suomi-tyyliin meneekin pitkän kaavan mukaan ja makaan sängyn pohjalla ihan jostain muusta syystä...
Järjestelmällistyttämättömyys
Kerron nyt toisesta jatko-opiskelijasta samassa laboratoriossa Toulousessa. Hän tulee Kanadasta ja sanotaan häntä nyt vaikka Pauliksi. Hänen toikkarointiaan kun olen vierestä seurannut, olen todennut, että häneltä jää puolet mahdollisuuksista käyttämättä. Enhän minäkään kaikkea suunnittele, varsinkin kun täällä hommat ei aina mene ihan putkeen, mutta Paul on kyllä ihan yliveto suunnittelemattomuudessaan.
Ensinnäkin, hän tuli Toulouseen muutamaksi kuukaudeksi, muttei ottanut kännykkäänsä mukaan. Tämän takia on jokseenkin hankala tavoittaa häntä tai esimerkiksi sopia mitään.
Toisekseen, Paul ei ole varma voiko hän käyttää kanadalaista luottokorttiaan täällä (onhan hän ollut täällä vasta pari viikkoa). Ranskalaista pankkitiliä hän on avaamassa ja saanut jo postitse kortin muttei tunnuslukua. Tunnusluvun pitäisi tulla niin ikään postitse n. 3 päivän viiveellä. Kuitenkaan hänellä ei ole hajuakaan missä hänen postilaatikkonsa sijaitsee saati mistä siihen avain. Älkää kysykö miten hän on sen kortinkaan saanut, ilman postilaatikkoa postitse… Eikä hänellä ole hajuakaan suuntanumeroista soitettaessa Ranskasta Kanadaan, joten pankkiinsa ei ole ottanut yhteyttä. Internetistäpä nuokin tiedot löytyy, onneksi.
Kolmannekseen, Paulin suunnitelmat helatorstaiviikonlopulle ovat menneet mönkään jo pariin otteeseen. Ensin hänen suunnitelmanaan oli ottaa reppu selkään ja suunnata Pyreneille. Hän kyseli bussi- tai junareittejä sinne ja että voisiko sitten vasta paikan päältä löytää jonkin majoituksen. No, ainahan sitä voi yrittää, mutta helatorstaiviikonloppuna saattaa etelän kaupungeissa olla joku toinenkin haluamassa majoitusta, joku sellainen joka on tehnyt varauksenkin. Hänellä kun oli ideana mennä ilman mitään etukäteissuunnitelmia tai varauksia. Samasta syystä hänen toinenkin matkavaihtoehtonsa, Barcelona, kariutui. Päivää ennen pitkää viikonloppua saa hakemalla hakea majoitusta Barcelonasta.
Tokihan sitä kukin taplaa tyylillään, mutta aika kahta-kättä-heittäen hän on matkaan lähtenyt.
Lisähauskuuden tähän kaikkeen tekee sen, ettei Paul puhu ranskaa. Ja ranskalaisten englanninkielen taito on oikeasti juuri niin surkea kuin legendat kertovat.
Ensinnäkin, hän tuli Toulouseen muutamaksi kuukaudeksi, muttei ottanut kännykkäänsä mukaan. Tämän takia on jokseenkin hankala tavoittaa häntä tai esimerkiksi sopia mitään.
Toisekseen, Paul ei ole varma voiko hän käyttää kanadalaista luottokorttiaan täällä (onhan hän ollut täällä vasta pari viikkoa). Ranskalaista pankkitiliä hän on avaamassa ja saanut jo postitse kortin muttei tunnuslukua. Tunnusluvun pitäisi tulla niin ikään postitse n. 3 päivän viiveellä. Kuitenkaan hänellä ei ole hajuakaan missä hänen postilaatikkonsa sijaitsee saati mistä siihen avain. Älkää kysykö miten hän on sen kortinkaan saanut, ilman postilaatikkoa postitse… Eikä hänellä ole hajuakaan suuntanumeroista soitettaessa Ranskasta Kanadaan, joten pankkiinsa ei ole ottanut yhteyttä. Internetistäpä nuokin tiedot löytyy, onneksi.
Kolmannekseen, Paulin suunnitelmat helatorstaiviikonlopulle ovat menneet mönkään jo pariin otteeseen. Ensin hänen suunnitelmanaan oli ottaa reppu selkään ja suunnata Pyreneille. Hän kyseli bussi- tai junareittejä sinne ja että voisiko sitten vasta paikan päältä löytää jonkin majoituksen. No, ainahan sitä voi yrittää, mutta helatorstaiviikonloppuna saattaa etelän kaupungeissa olla joku toinenkin haluamassa majoitusta, joku sellainen joka on tehnyt varauksenkin. Hänellä kun oli ideana mennä ilman mitään etukäteissuunnitelmia tai varauksia. Samasta syystä hänen toinenkin matkavaihtoehtonsa, Barcelona, kariutui. Päivää ennen pitkää viikonloppua saa hakemalla hakea majoitusta Barcelonasta.
Tokihan sitä kukin taplaa tyylillään, mutta aika kahta-kättä-heittäen hän on matkaan lähtenyt.
Lisähauskuuden tähän kaikkeen tekee sen, ettei Paul puhu ranskaa. Ja ranskalaisten englanninkielen taito on oikeasti juuri niin surkea kuin legendat kertovat.
Keikalla maanantaina
Törmäsin reissulla Rocamadouriin ja Gouffre de Padiraciin suomalaiseen naiseen, Hannaan, joka asuu niin ikään Toulousessa. Olin juuri selittämässä Ranskassa asuvalle kaverilleni Suomen historiaa pähkinänkuoressa, kun takaa kuuluu, että "oletko Suomesta?". Maailma on pieni ja bussi täynnä ulkomaalaisia opaskierroksella on vieläkin pienempi.
Voi mitä hermolepoa on turista suomeksi! Hannalta kuulin, että suomalainen bändi, Rubik, soittaa Le Saint des Seins'ssä maanantaina, ja houkutteli minut keikalle. En ollut kuullut bändistä mitään aikaisemmin, mutta pikagoogletuksen perusteella vaikutti ihan mielenkiintoiselta indierock-pumpulta. Ei siis muuta kuin keikalle. Seuraan liittyi kolmaskin suomalainen, Miika, joten oltiinkin sitten oikein köörillä.
Rubik ei osunut ihan omaan musiikkimakuuni, mutta sujuvasti kuuntelin. Vaihtelu virkistää! Oikein kivaa oli käydä vähän ulkona, koska en ole montaa kertaa ilta/yöelämään täällä tutustunut. Osasyynä on sekin, että asunnoltani on aika (tosi) heikot (olemattomat) kulkuyhteydet yöaikaan. Hanna asuu kätevästi keskustan tuntumassa, joten vaihdamme keskenämme majoituspalvelua ranskankielen tulkkaukseen. Kas kun Hannan ranskantaito on vielä pahasti vaiheessa ja hänen vuokraemäntänsä englanti on olematon.
Huomenna vietämmekin Suomi-päivän leffan merkeissä ja siitä lähtee pitkä viikonloppu käyntiin. Helteet lähetin Suomeen, koska täällä oli liian kuuma, sanoo hän vetäen villapaitaa päälleen (no vähän liioitellen...).
Voi mitä hermolepoa on turista suomeksi! Hannalta kuulin, että suomalainen bändi, Rubik, soittaa Le Saint des Seins'ssä maanantaina, ja houkutteli minut keikalle. En ollut kuullut bändistä mitään aikaisemmin, mutta pikagoogletuksen perusteella vaikutti ihan mielenkiintoiselta indierock-pumpulta. Ei siis muuta kuin keikalle. Seuraan liittyi kolmaskin suomalainen, Miika, joten oltiinkin sitten oikein köörillä.
Rubik ei osunut ihan omaan musiikkimakuuni, mutta sujuvasti kuuntelin. Vaihtelu virkistää! Oikein kivaa oli käydä vähän ulkona, koska en ole montaa kertaa ilta/yöelämään täällä tutustunut. Osasyynä on sekin, että asunnoltani on aika (tosi) heikot (olemattomat) kulkuyhteydet yöaikaan. Hanna asuu kätevästi keskustan tuntumassa, joten vaihdamme keskenämme majoituspalvelua ranskankielen tulkkaukseen. Kas kun Hannan ranskantaito on vielä pahasti vaiheessa ja hänen vuokraemäntänsä englanti on olematon.
Huomenna vietämmekin Suomi-päivän leffan merkeissä ja siitä lähtee pitkä viikonloppu käyntiin. Helteet lähetin Suomeen, koska täällä oli liian kuuma, sanoo hän vetäen villapaitaa päälleen (no vähän liioitellen...).
maanantai 30. toukokuuta 2011
Erilainen blogaus – Päänsisäisiä (h)ajatuksia
Olkoonkin, että perustin blogin tutkijavaihdon ajalle pitääkseni yhteyttä perheen ja ystävien kanssa, päätin nyt kirjoittaa vähän erilaisia tuntemuksia, kuin vain reissumerkintöjä tai kauniita maisemia. Lukekoon kuka lukee. Blogimaailmassahan ei tarvitse kaikkea lukea, kommentoida tai uskoa. Niin, eipä toki kirjoittaakaan, mutta jotenkin tuntuu, että haluan tuoda asiaa julki. Oma blogi, omat ajatukset. Teksti rönsyilee, koska en ole lahjakas kirjoittaja, kunhan suollan ajatuksiani. Ja uskokaa, että pääni sisällä ajatukset rönsyilevät vielä enemmän. :)
Mulla on ollut aikaa ajatella Toulousessa. Ei sillä, että olisin yksinäinen ollut, mutta onhan täällä omaa aikaa eritavalla kuin Suomessa. Kavereitakin on ilmaantunut, mutta aikataulut menee välillä ristiin ja muutkin reissaa pitkin maailmaa kuin vain minä. Aikaa siis on ollut itselle ja omille ajatuksille. Ja ajatukset ovat selkeytyneet. Ja se on hyvä se.
No mitä olen sitten ajatellut? Itseäni. Itsekästä? No oma itse on aina lähinnä, eikö? Oman hyvinvoinnin merkitys on kasvanut, enkä nyt tarkoita vain liikuntaa ja ruokavaliota vaan kaikkea, myös sitä päänsisäistä elämää.
Ruokavaliosta on pitkälti häipyneet leivät, pullat, pasta, perunat ja muut ei-niin-hyvät hiilihydraatit. Matkustaessa on kyllä tullut syötyä vähän mitä sattuu, kun reissussa on vaikeampi päättää itse mitä syö. Ja se näkyy kyllä naamassa. Esimerkiksi Taiwanin reissun jälkeen naama hilseili ja rasvottui (yhtä aikaa!) ja mustapäitä ja näppylöitä pullahteli. Puhumattakaan vatsan turvotuksesta. Ei, en ole raskaana, vaikka vähäisestä viinin juomisesta joku voisi niin päätelläkin. Kai sitä nyt suomalaistyyliin pitäisi lotrata viinillä, kun se niin halpaa ja hyvää täällä on, muttei vain kiinnosta.
Suklaa kuuluu vielä herkutteluun, siitä en tunnu pääsevän eroon, mutten ota siitä stressiä. Jo Suomessa asuessani kokeilin raakasuklaata, jota (fanaattisemmat) ituhipit kehuvat maasta taivaisiin. Joillekin se varmaan toimii, mutta minulle se aiheutti unettomuutta, ahdistuneisuutta, hyperaktiivisuutta ja sellaisen ylivirittyneen olon. Raakasuklaa ei ole mun juttu, muu suklaa kyllä. Pähkinät, siemenet ja kuivatut hedelmät ovat ”hyvää” herkuttelua, ja usein ostan niitä luomukaupasta. Eipä ainakaan vielä luomun kalliimpi hinta näy tilipussissa huolestuttavasti.
Lihaakin syön (totta kai!), mutta paneroidut ja marinoidut ”lihat” jätän muille ja vetelen kunnon lihaa, kalaa ja kanaa. Ja luomumunia. Jänistäkin olisi tarjolla ihan normaaleissa ruokakaupoissa. Pitäisiköhän kokeilla?
Kaipaan itse kasvatettuja vihanneksia, juureksia ym., mutta se saa odottaa paluuta Suomeen. Mutta mikä enää kasvaa, jos sen kylvää heinäkuun alussa… Paitsi ehkä salaatit? Onneksi puutarhasta löytyy ”valmiina” marjapensaat, omenapuut, luumupuut ja raparperia sekä ehkä joitain talvesta selvinneitä yrttejä. Ihan ilman ei tarvitse olla. Niin, ja metsästä marjat, aah… Edullista ja terveellistä. Ja kuka sanoi, että terveellisesti syöminen maksaa paljon? Tarvitaan vain tahtoa, viitseliäisyyttä ja tietoa, miten kasvattaa ja mitä kasvattaa. Onneksi kotoa löytyy omasta takaa loistava tietopankki, joka on kokeillut niin maissit, kurkut kuin pinaatitkin, muistaa parhaan porkkanamerkin (juu, merkillä on väliä) ja neuvoo tuholaisten torjunnassa ja luomulannoituksessa (mm. tuhka ja kahvinporot).
Junamatkalla Pariisiin kuolasin ikkunasta puutarhoja ja kasvimaita. Viherpeukalo alkoi syyhytä. On ihan epäreilua, että täällä kasvukausi jatkuu lähes läpi vuoden. Tuoreita vihanneksia voi kasvattaa yli puolet vuodesta omalla tontillaan. Tai siis voisi, jos olisi se oma tontti… Paljonkohan näillä kuluu kasteluvettä kuumimpina kesäkuukausina? Ekologista?
Liikunta kuuluu myös omasta itsestäni huolehtimiseen. Hölkkä, pyöräily ja lihaskuntoliikkeet on helppoja toteuttaa paikassa kuin paikassa. Ja esimerkiksi hölkkälenkillä tulee myös tutustuttua maisemiin. Ei edes huomaa hölkkäävänsä katsoessaan upeaa vuoristomaisemaa Grenoblessa, Canal du midin rantoja Toulousessa saati Parc de Luxembourgissa Pariisissa. Rakas harrastukseni, kuntonyrkkeily, on jäänyt tauolle, kun en ole löytänyt sopivaa treenipaikkaa tai -aikaa. Toisaalta reissaan niin paljon, että viikottainen treeni ei aina onnistuisi. Jooga on myös jäänyt vähälle, mutta jotenkin tuntuu, että ne harvat kerrat, kun sitä on tehnyt, on tuntunut todella hyvältä, yhtä aikaa rauhoittavalta ja energisoivalta. Ja ei, en ole hurahtanut suuntaan enkä toiseen. Jalat pysyy tukevasti maassa, vaikkei niissä mutaisia kumisaappaita olisikaan.
Reissussa olen oppinut myös luottamaan ja arvostamaan itseäni enemmän. Eihän sitä kukaan muukaan tee, jos en itse. Itsetunnon parantuminen ja oman itsensä löytäminen taitaa liittyä ainakin osittain liikuntaharrastukseen. Ajatukset selkiytyy lenkillä. Olen ehtinyt miettiä elämää ja tulevaisuutta. Vielä en kuitenkaan tiedä, missä haluan tulevaisuudessa asua. Tänne lähtiessäni olin aivan ehdottoman varma, että palaan Suomeen ja asun siellä jatkossakin pysyvästi, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, etten enää ole niin varma. En tosin tiedä sitäkään, olisiko Ranska se maa tai Toulouse se kaupunki, jossa haluaisin tulevaisuudessa asua. Aika näyttää. Toulouseen kyllä palaan aika varmasti opintojen puolesta, ja se kuulostaa hyvältä.
Hyvinvointiin kuuluu myös toimiva parisuhde. Ja ei, ei ole ranskalaista vävyä tulossa Suomeen. Olen tykännyt olla sinkkuna, pitkästä aikaa, ja oikeastaan ensimmäistä kertaa yksin ja ilman menneisyyden haamujen ahdistusta. Edellisistä suhteista olen oppinut jotain sekä itsestäni että miehistä. Alan vihdoin ja viimein uskoa, että vaikka olen elämässäni törmännyt ja vuosia viettänyt aivan uskomattoman paskiaisen kanssa (lyhyesti ja hyvin kauniisti ilmaistuna), se ei tarkoita sitä, että kaikki miehet olisivat sellaisia.
Luulen tietäväni, millaisen ihmisen kanssa voisin elää lopun elämäni, tai ainakin hyvin varmasti sen, millaista miestä en halua. En enää huoli puolivillaista parisuhdetta enkä ihan-kiva-tyyppejä. Se tuhlaa molempien aikaa eivätkä ihmiset muutu, jos joku muu sitä haluaa. Tosiasiat on hyväksyttävä ja tunnustettava. Ihan tavallinen mies riittää, mutta juntit, ahdasmieliset ja valehtelijat, kiitos ei. Arvostan itseäni sen verran paljon, että ihan mikä tahansa ei kelpaa, ja se kaiketi näkyy ulospäinkin. Muista, että oma perse on aina lähempänä kuin toisen, vai miten se meni…
Ei minulla olisi mitään ulkomaalaista poikaystävää vastaan, mutta olen sen verran realisti, ettei siitä tulisi mitään, ellei molemmilla todellakin kolahtaisi. Tähän mennessä ei ole riittävän kovaa kolinaa kuulunut (koputtaa puuta), joten sinkkuna tullaan takaisinkin päin. Olen jo aika viilipytty ranskalaismiesten flirtille, joten saattaa suomalaismiehillä olla työsarkaa... Flirttiä täällä nimittäin riittää, muttei se tarkoita mitään. Yleensä se jää tarjoilijan silmäniskuihin ravintolassa tai hymyihin ja kehuihin kadulla.
Tulipahan syvällisempää paatosta, mutta vaihteeksi tätäkin. Matkailu avartaa, sanotaan. Avartaa todellakin. Päänsisäistä elämää.
Ja loppuun päivän (h)ajatelma: Onko se optimismia vai pessimismiä, jos ajattelee puolillaan olevan lasin olevan puoliksi tyhjä? Sinnehän mahtuu vielä toiset puolet. Eli käännettynä: onko optimisti tyytyväinen siihen mitä on, vai on luottavainen sen suhteen, mitä voisi tulevaisuudessa olla?
Mulla on ollut aikaa ajatella Toulousessa. Ei sillä, että olisin yksinäinen ollut, mutta onhan täällä omaa aikaa eritavalla kuin Suomessa. Kavereitakin on ilmaantunut, mutta aikataulut menee välillä ristiin ja muutkin reissaa pitkin maailmaa kuin vain minä. Aikaa siis on ollut itselle ja omille ajatuksille. Ja ajatukset ovat selkeytyneet. Ja se on hyvä se.
No mitä olen sitten ajatellut? Itseäni. Itsekästä? No oma itse on aina lähinnä, eikö? Oman hyvinvoinnin merkitys on kasvanut, enkä nyt tarkoita vain liikuntaa ja ruokavaliota vaan kaikkea, myös sitä päänsisäistä elämää.
Ruokavaliosta on pitkälti häipyneet leivät, pullat, pasta, perunat ja muut ei-niin-hyvät hiilihydraatit. Matkustaessa on kyllä tullut syötyä vähän mitä sattuu, kun reissussa on vaikeampi päättää itse mitä syö. Ja se näkyy kyllä naamassa. Esimerkiksi Taiwanin reissun jälkeen naama hilseili ja rasvottui (yhtä aikaa!) ja mustapäitä ja näppylöitä pullahteli. Puhumattakaan vatsan turvotuksesta. Ei, en ole raskaana, vaikka vähäisestä viinin juomisesta joku voisi niin päätelläkin. Kai sitä nyt suomalaistyyliin pitäisi lotrata viinillä, kun se niin halpaa ja hyvää täällä on, muttei vain kiinnosta.
Suklaa kuuluu vielä herkutteluun, siitä en tunnu pääsevän eroon, mutten ota siitä stressiä. Jo Suomessa asuessani kokeilin raakasuklaata, jota (fanaattisemmat) ituhipit kehuvat maasta taivaisiin. Joillekin se varmaan toimii, mutta minulle se aiheutti unettomuutta, ahdistuneisuutta, hyperaktiivisuutta ja sellaisen ylivirittyneen olon. Raakasuklaa ei ole mun juttu, muu suklaa kyllä. Pähkinät, siemenet ja kuivatut hedelmät ovat ”hyvää” herkuttelua, ja usein ostan niitä luomukaupasta. Eipä ainakaan vielä luomun kalliimpi hinta näy tilipussissa huolestuttavasti.
Lihaakin syön (totta kai!), mutta paneroidut ja marinoidut ”lihat” jätän muille ja vetelen kunnon lihaa, kalaa ja kanaa. Ja luomumunia. Jänistäkin olisi tarjolla ihan normaaleissa ruokakaupoissa. Pitäisiköhän kokeilla?
Kaipaan itse kasvatettuja vihanneksia, juureksia ym., mutta se saa odottaa paluuta Suomeen. Mutta mikä enää kasvaa, jos sen kylvää heinäkuun alussa… Paitsi ehkä salaatit? Onneksi puutarhasta löytyy ”valmiina” marjapensaat, omenapuut, luumupuut ja raparperia sekä ehkä joitain talvesta selvinneitä yrttejä. Ihan ilman ei tarvitse olla. Niin, ja metsästä marjat, aah… Edullista ja terveellistä. Ja kuka sanoi, että terveellisesti syöminen maksaa paljon? Tarvitaan vain tahtoa, viitseliäisyyttä ja tietoa, miten kasvattaa ja mitä kasvattaa. Onneksi kotoa löytyy omasta takaa loistava tietopankki, joka on kokeillut niin maissit, kurkut kuin pinaatitkin, muistaa parhaan porkkanamerkin (juu, merkillä on väliä) ja neuvoo tuholaisten torjunnassa ja luomulannoituksessa (mm. tuhka ja kahvinporot).
Junamatkalla Pariisiin kuolasin ikkunasta puutarhoja ja kasvimaita. Viherpeukalo alkoi syyhytä. On ihan epäreilua, että täällä kasvukausi jatkuu lähes läpi vuoden. Tuoreita vihanneksia voi kasvattaa yli puolet vuodesta omalla tontillaan. Tai siis voisi, jos olisi se oma tontti… Paljonkohan näillä kuluu kasteluvettä kuumimpina kesäkuukausina? Ekologista?
Liikunta kuuluu myös omasta itsestäni huolehtimiseen. Hölkkä, pyöräily ja lihaskuntoliikkeet on helppoja toteuttaa paikassa kuin paikassa. Ja esimerkiksi hölkkälenkillä tulee myös tutustuttua maisemiin. Ei edes huomaa hölkkäävänsä katsoessaan upeaa vuoristomaisemaa Grenoblessa, Canal du midin rantoja Toulousessa saati Parc de Luxembourgissa Pariisissa. Rakas harrastukseni, kuntonyrkkeily, on jäänyt tauolle, kun en ole löytänyt sopivaa treenipaikkaa tai -aikaa. Toisaalta reissaan niin paljon, että viikottainen treeni ei aina onnistuisi. Jooga on myös jäänyt vähälle, mutta jotenkin tuntuu, että ne harvat kerrat, kun sitä on tehnyt, on tuntunut todella hyvältä, yhtä aikaa rauhoittavalta ja energisoivalta. Ja ei, en ole hurahtanut suuntaan enkä toiseen. Jalat pysyy tukevasti maassa, vaikkei niissä mutaisia kumisaappaita olisikaan.
Reissussa olen oppinut myös luottamaan ja arvostamaan itseäni enemmän. Eihän sitä kukaan muukaan tee, jos en itse. Itsetunnon parantuminen ja oman itsensä löytäminen taitaa liittyä ainakin osittain liikuntaharrastukseen. Ajatukset selkiytyy lenkillä. Olen ehtinyt miettiä elämää ja tulevaisuutta. Vielä en kuitenkaan tiedä, missä haluan tulevaisuudessa asua. Tänne lähtiessäni olin aivan ehdottoman varma, että palaan Suomeen ja asun siellä jatkossakin pysyvästi, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, etten enää ole niin varma. En tosin tiedä sitäkään, olisiko Ranska se maa tai Toulouse se kaupunki, jossa haluaisin tulevaisuudessa asua. Aika näyttää. Toulouseen kyllä palaan aika varmasti opintojen puolesta, ja se kuulostaa hyvältä.
Hyvinvointiin kuuluu myös toimiva parisuhde. Ja ei, ei ole ranskalaista vävyä tulossa Suomeen. Olen tykännyt olla sinkkuna, pitkästä aikaa, ja oikeastaan ensimmäistä kertaa yksin ja ilman menneisyyden haamujen ahdistusta. Edellisistä suhteista olen oppinut jotain sekä itsestäni että miehistä. Alan vihdoin ja viimein uskoa, että vaikka olen elämässäni törmännyt ja vuosia viettänyt aivan uskomattoman paskiaisen kanssa (lyhyesti ja hyvin kauniisti ilmaistuna), se ei tarkoita sitä, että kaikki miehet olisivat sellaisia.
Luulen tietäväni, millaisen ihmisen kanssa voisin elää lopun elämäni, tai ainakin hyvin varmasti sen, millaista miestä en halua. En enää huoli puolivillaista parisuhdetta enkä ihan-kiva-tyyppejä. Se tuhlaa molempien aikaa eivätkä ihmiset muutu, jos joku muu sitä haluaa. Tosiasiat on hyväksyttävä ja tunnustettava. Ihan tavallinen mies riittää, mutta juntit, ahdasmieliset ja valehtelijat, kiitos ei. Arvostan itseäni sen verran paljon, että ihan mikä tahansa ei kelpaa, ja se kaiketi näkyy ulospäinkin. Muista, että oma perse on aina lähempänä kuin toisen, vai miten se meni…
Ei minulla olisi mitään ulkomaalaista poikaystävää vastaan, mutta olen sen verran realisti, ettei siitä tulisi mitään, ellei molemmilla todellakin kolahtaisi. Tähän mennessä ei ole riittävän kovaa kolinaa kuulunut (koputtaa puuta), joten sinkkuna tullaan takaisinkin päin. Olen jo aika viilipytty ranskalaismiesten flirtille, joten saattaa suomalaismiehillä olla työsarkaa... Flirttiä täällä nimittäin riittää, muttei se tarkoita mitään. Yleensä se jää tarjoilijan silmäniskuihin ravintolassa tai hymyihin ja kehuihin kadulla.
Tulipahan syvällisempää paatosta, mutta vaihteeksi tätäkin. Matkailu avartaa, sanotaan. Avartaa todellakin. Päänsisäistä elämää.
Ja loppuun päivän (h)ajatelma: Onko se optimismia vai pessimismiä, jos ajattelee puolillaan olevan lasin olevan puoliksi tyhjä? Sinnehän mahtuu vielä toiset puolet. Eli käännettynä: onko optimisti tyytyväinen siihen mitä on, vai on luottavainen sen suhteen, mitä voisi tulevaisuudessa olla?
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Kierros Toulousessa
Osallistuin eilen opaskierrokselle Toulousessa. Maisemat ovat samoja, joita olen kolunnut jo tammi-helmikuussa, mutta näin kesällä on vaan niin paljon nätimpää. Lisäksi opas, Elyse, on ihan paras! Hänen tarinoitaan voisin kuunnella loputtomiin, kertoipa hän sitten Henri Toulouse-Lautrecin elämästä, keskiajan elämästä Carcassonnessa tai Toulousen historiasta. Hän on todellinen kävelevä Wikipedia, kuten kaverini kuvaili. Olisi pitänyt nauhoittaa koko 3 tunnin tarina, koska en millään voi muistaa kaikkea. Elyse kun kertoi niin historiallisia tosiasioita kuin legendojakin.
Toulouse on ollut olemassa noin 2000 vuotta. Siellä on ollut mm. tupakkatehtaita, ja Canal du Midin ansiosta siitä tuli merkittävä kauppapaikka. Garonne-joen varressa on ollut 16 vesimyllyä, jotka ensin jauhoivat viljaa jauhoiksi, ja myöhemmin rakennettiin vesivoimaloita.
Koska Garonne kulkee kaupungin halki, kuuluu Toulousen historiaan myös tulvat. Siltoja on rakennettu aina uudelleen ja uudelleen. Garonne jakoi kaupungin ns. parempaan puoleen, jossa rikkaat asuivat, ja köyhempään puoleen, jossa asumuksetkin olivat vaatimattomampia. Ensin rikkaampi puoli suojattiin muurein ja rakennelmin tulvien varalta, mutta köyhempää puolta ei. Useampaan kertaan suuri tulva vei mukanaan siltoja ja köyhän puolen rakennuksia. Sittemmin havahduttiin ja suojattiin köyhempikin puoli tulvalta.
Viimeisen ison tulvan veden korkeus oli noin 9 metriä joen normaalin korkeuden yläpuolella. Tästä löytyy myös plakaati talon seinästä, jonka puolivälissä on viiva, johon asti vettä oli tulvan aikaan. Antaa vähän käsitystä millainen on Garonnen voima. Sittemmin on yläjuoksulle tehty tulvaa hillitseviä järjestelmiä.
Pont Neuf, eli "uusi silta" on Toulousen vanhin silta, nimestään huolimatta. Rakennushetkellä se tietenkin oli uusi silta ja nimi jäi elämään. Sillan erikoisen rakenteen eli ylimääräisten aukkojen, leveyden ja tukevien perustuksien ansiosta silta on nököttänyt samalla paikalla vuosisatoja. Ne perinteisimmät turistikuvat Toulousesta taitavat olla vähän tätä tyyliä, eli Pont Neuf edestä, Pont Neuf takaa, Pont Neuf istuu, Pont Neuf makaa.
On Toulousessa muitakin kauniita siltoja, ne tosin ovat modernimpia. Tämä on Pont Saint Pierre, jos en nyt aivan väärin muista. Toulousessa kun on siltoja, kirkkoja, kauppakeskuksia, alueita jne., jotka on nimetty pyhimysten mukaan. Minulla menee aina onnellisesti sekaisin Pyhät Pierret, Georgesit ja Michelit.
Chateau d'eau, jossa on aikaisemmin ollut pumppuja veden pumppaamiseen, toimii nyttemmin taidegalleriana.
On kuukausi aikaa ottaa kaikki irti Toulousesta. Tällä kertaa. :)
Toulouse on ollut olemassa noin 2000 vuotta. Siellä on ollut mm. tupakkatehtaita, ja Canal du Midin ansiosta siitä tuli merkittävä kauppapaikka. Garonne-joen varressa on ollut 16 vesimyllyä, jotka ensin jauhoivat viljaa jauhoiksi, ja myöhemmin rakennettiin vesivoimaloita.
Koska Garonne kulkee kaupungin halki, kuuluu Toulousen historiaan myös tulvat. Siltoja on rakennettu aina uudelleen ja uudelleen. Garonne jakoi kaupungin ns. parempaan puoleen, jossa rikkaat asuivat, ja köyhempään puoleen, jossa asumuksetkin olivat vaatimattomampia. Ensin rikkaampi puoli suojattiin muurein ja rakennelmin tulvien varalta, mutta köyhempää puolta ei. Useampaan kertaan suuri tulva vei mukanaan siltoja ja köyhän puolen rakennuksia. Sittemmin havahduttiin ja suojattiin köyhempikin puoli tulvalta.
Viimeisen ison tulvan veden korkeus oli noin 9 metriä joen normaalin korkeuden yläpuolella. Tästä löytyy myös plakaati talon seinästä, jonka puolivälissä on viiva, johon asti vettä oli tulvan aikaan. Antaa vähän käsitystä millainen on Garonnen voima. Sittemmin on yläjuoksulle tehty tulvaa hillitseviä järjestelmiä.
Pont Neuf, eli "uusi silta" on Toulousen vanhin silta, nimestään huolimatta. Rakennushetkellä se tietenkin oli uusi silta ja nimi jäi elämään. Sillan erikoisen rakenteen eli ylimääräisten aukkojen, leveyden ja tukevien perustuksien ansiosta silta on nököttänyt samalla paikalla vuosisatoja. Ne perinteisimmät turistikuvat Toulousesta taitavat olla vähän tätä tyyliä, eli Pont Neuf edestä, Pont Neuf takaa, Pont Neuf istuu, Pont Neuf makaa.
On Toulousessa muitakin kauniita siltoja, ne tosin ovat modernimpia. Tämä on Pont Saint Pierre, jos en nyt aivan väärin muista. Toulousessa kun on siltoja, kirkkoja, kauppakeskuksia, alueita jne., jotka on nimetty pyhimysten mukaan. Minulla menee aina onnellisesti sekaisin Pyhät Pierret, Georgesit ja Michelit.
Chateau d'eau, jossa on aikaisemmin ollut pumppuja veden pumppaamiseen, toimii nyttemmin taidegalleriana.
On kuukausi aikaa ottaa kaikki irti Toulousesta. Tällä kertaa. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)