Jos matkalla Pariisiin nautin zen-osaston luksuksesta eli hiljaisuudesta ja leveistä penkeistä, matkalla Grenobleen normaalivaunussa oli havaittavissa ”hienoista” eroa. Vieressäni istui pari tuntia 2 elävää ehkäisyvalistusta. Jos meno on aina tuollaista, en yhtään ihmettele, että täällä on zen-osastot ylipäätään keksitty.
Huolimatta äänekkäästä matkaseurasta onnistuin nauttimaan matkasta. Ensimmäinen näkymä vähänkään vuoristoisempaan maisemaan sai taas muistamaan, että miten kaunista täällä on. Sydänalassa muljahtaa ja polvet notkahtaa, kun näen vuoret. Tasamaan asukille ne ovat jotain aivan ihmeellistä.
En niin perusta turistirysien päälle enkä suurkaupungeistakaan. Onhan Pariisissa paljon nähtävää ja se on todella ainutlaatuinen, mutta jotenkin vain tykkään pienemmistä kaupungeista. Niissä on parempi fiilis. En voi mainostaa noita vuoria tarpeeksi! Kuvaraporttia sitten taas toinen kerta. Suunnitelmissa on lauantaina mennä patikoimaan, joten peukut pystyyn, että on kuvauksellinen keli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti