Ota löysin rantein, älä jännitä!

Jotain erilaista on työtavassani Ranskassa verrattuna Suomeen. Varsinkin Grenoblessa huomasin tämän, vaikka tein töitä enemmän ja intensiivisemmin kuin pitkään aikaan. Päivät olivat pitkiä mutta tuntuivat kuluvan hujauksessa ja työt eteni paljon. Olisiko pitkät lounaat ja kahvitauot, suomalaisittain myöhäiset töihin lähdöt vai mikä, mutta kovasta työnteosta huolimatta, ei stressitasot nousseet, hartiat jumittaneet tai päätä särkenyt vähääkään.

Ennen Ranskaan tuloa töissäkäynti oli enemmän tai vähemmän pakkopullaa. Kyllä siitä ihan kohtalaisesti tykkäsin, mutten samaa tunteenpaloa tuntenut kuin täällä. Hartiat olivat kroonisesti jumissa ja pysyivät edes jossain kunnossa viikoittaisella kuntonyrkkeilyllä. Heti jos jäi viikko treeneistä väliin, tuntui se hartioissa.

Miten onnistuisin pitämään löysät ranteet Suomessakin? Pitäisiköhän kokeilla ranskalaismallista työpäivää sielläkin? Työkaverit voivat olla vähän ihmeissään, kun saavun töihin nippa nappa yhdeksältä, kahvittelen (ei kun teettelen) ainakin 20 minuuttia puoli 11, lähden vähintään tunnin lounaalle yhden aikoihin ja syön sen mieluusti ulkoilmassa. Kesällä tuo onnistuu Suomessakin, talvella vähän heikompaa… Kotiin lähden sitten vasta joskus viiden jälkeen, ehkä vasta kuuden jälkeen. Ehkä tuolla onnistuisi välttää pk-seudun ruuhkat?

Kroonista niskajumia ei ole näkynyt sitten tammikuun. Taisi jäädä lentokoneeseen. En voi sanoa onko työergonomia yhtään sen parempi, mutta tuskin. Toulousessa muutaman kuukauden jälkeen on pientä jumitusta havaittavissa mutta Grenoblessa ei sitten niin yhtään. Suomessa se oli kroonista. Ei mennyt viikkoa, kun ei hartiat olisi enemmän vähemmän jumissa. Taitaa olla psykologisempaa tuo hartioiden jumitus kuin yleisesti annetaan ymmärtää. Ei stressiä, ei jumia. Tadaa!

Veikko Lavin viisauksin:

Ota löysin rantein, älä jännitä
Ota vastaan mitä tarjoo elämä
Eihän maailmassa suremalla mitään saa
Päivä päivältä vaan lähetyypi maa
Ota löysin rantein, älä jännitä
Ota vastaan elämä!