Olipahan kokemus tämänpäiväinen kokous! Aivot huutaa hoosiannaa koko päivän kielikylvystä ja muutenkin olo on aika vetämätön. Kuviakaan jaksa ladata koneelle, vaan vain röhnöttää hotellihuoneen sängyllä.
Ensin alkuun, se oli meidän porukka (3 henkeä), joka saapui myöhässä. Sen siitä saa kun on suomalainen kartturi… Ei vaan, vitsi vitsinä, parempi kartta olisi ollut tarpeen, varsinkin kun kuskikaan ei ollut koskaan ajanut Lyoniin. En tiedä miten täsmällisiä muut osallistujat olivat, mutta itse saavuimme kolme varttia myöhässä. No big deal, todellakaan. Osa porukasta liittyi seuraan vasta lounaan jälkeen, mutta se lienee sovittu juttu. Ja vastaavasti porukka väheni pikku hiljaa pitkin iltapäivää. Onhan sitä liukuva työaikakin olemassa, miksei liukuva kokouskin?
Itse kokous oli kyllä kokemus. Oli jokseenkin haastavaa seurata keskustelua, kun 15 ranskalaista puhuu suurimman osan aikaa toistensa päälle. Ei ollut havaittavissa selkeää puheenvuoron antamista, vaikka kokouksella muodollisesti puheenjohtaja olikin. Porukkaan kuului ranskaa erilailla puhuvia, enemmän vähemmän jollain murteella ääntäviä. Välillä kuitenkin ymmärsin lähes kaiken, että oikein itsekin yllätyin! Välillä tipahdin kärryiltä totaalisesti. Toisaalta osa asioista oli sellaisella alueella, joka ei niin kuulu omaan osaamiseeni, joten en olisi ehkä ymmärtänyt samaa tarinaa suomeksikaan.
Olen kuullut joidenkin valittavan suomalaisten monotonisesta äänestä esiintyessään. Suomenkielessä kun ei paljoa nuottia ole, mutta rankassa on. Äänenkorkeuden vaihteluista huolimatta oli todella turruttavaa kuunnella yhtä pitkää lausetta kolmatta tuntia. Puheessa ei ole sellaisia taukoja kuin suomessa, jossa äänen paino on sanan ensimmäisellä tavulla. Tämä pätkii puheen niin, että sitä on helppo kuunnella. Tai siis on helppoa suomalaiselle. :) Ranskassa sanat sidotaan yhteen pötköön eikä siinä paljon auta, vaikka äänenkorkeus vaihtelee. Monotonista turinaa, sanoisin.
Kokoustyyli on selkeästi keskustelevampi kuin Suomessa. Tarkoituksena ei ole päättää mitään, vaan vähän niin kuin jutella asioista ilman selkeää agendaa. Edellisellä kerralla Grenoblessa osallistuin myös kokoukseen, mutta paikalla oli pienempi porukka, reilu 5 henkeä, ja keskustelut käytiin englanniksi. Englannin käyttö taisi tuolloin hillitä ranskalaisten puhehaluja, joten silloin ymmärsin oikeastaan kaiken.
Selvisin hengissä ja jotain ymmärsinkin, voisin loppukaneettina sanoa. Niin, ja onhan tällä viikolla tullut puhuttua jo kaikkia neljää osaamaani kieltä! Voin olla ylpeä kielitaidostani! :)
PS. Grenoblelaisella kollegallani oli kokouksessa mukana maitotiivistettä. Näytti ihan hammastahnatuubilta, mutta kahvinsa sekaan hän töräytti nokareen ja sekoitti. Ja voilà, makeutettu maitokahvi on valmis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti