Metallia Toulousessa

Jaha, tämä teksti olikin jäänyt julkaisematta. Laitoin tämän ajastuksella julkaistavaksi, mutta Bloggerin ongelmien takia ei sitten lähtenytkään. Yritetääs uudestaan...

Viimeisenä iltana ennen Grenobleen lähtöä kävin kuuntelemassa kolmea metallibändiä parin kilometrin päässä asunnoltani sijaitsevassa keikkapaikassa Le Bikinissä. Aivan mahtava Suomi-fiilis keikalla!

Samanlaisia mörköjä näkyi yleisössä olevan kuin Suomessakin: pitkiä tukkia, mustia vaatteita, korsetteja, bändipaitoja, army-housuja, mustia rajauksia silmissä ja huulissa. Sitä vastoin keikkakulttuuri vaikutti olevan jokseenkin erilaista kuin Suomessa. Täällä crowd surffaminen ja toisen olkapäillä istuminen oli sallittua, samoin mosh pitit (no on Suomessakin jossain) eikä vaatetukselle tai koristuksille ollut mitään rajoitteita. Siinäpä sitten saat kuikuilla keikkaa kun tuhannen päissään olevat (usein naisihmiset!) törmäilevät niittiasusteissaan. Ja nyt ei puhuta mistään puolen sentin tylppäpäisistä niittivöistä!

No, maassa maan tavalla, mutta jotenkin löytyy paremmin ymmärrystä Suomen ”säänneltyyn" hauskanpitoon. Toisaalta Suomessa jengi on useimmiten keikoilla niin törkeässä humalassa, ettei tällainen vapaampi meno onnistuisi, luulen. Turvamiehet, järkkärit tai vastaavat muuten loistivat poissaolollaan. Yleisössä heiteltiin kenkiä ja tyhjiä muovipulloja ilmaan, jonkun kerran jopa lavalle. Suomessa heittäjät olisi toimitettu kiireen vilkkaa sivummalle tai kokonaan pois alueelta. Le Bikinissä henkilökuntaa näytti olevan vain lipuntarkastajat ovella, myyjät baaritiskeillä ja paitamyyjät.

Soittotauoilla kaijuttimista tuli perisuomalaista musiikkia. Yleisössä ei tainnut juuri muita suomalaisia olla, koska kukaan muu ei reagoinut mitenkään Matin ja Tepon "Mä joka päivä töitä teen"-kappaleelle, tai Lapinlahden Lintujen "Vanhalle suomalaisten poikain vitutuslaululle". Itselläni oli tekemistä, etten nauraisi kaksin kerroin. Koitin siinä vedet silmissä selittää ranskalaiselle kaverilleni, mikä juttu näissä kappaleissa on, mutta en ihan onnistunut selvittämään. Suomalainen mielenlaatu ei ole niin tuttua täällä...

Hajusta päätellen muuten joku muukin hikoili… Ilmastointi, mikä se on? En ehkä halua tietää, millainen sauna Le Bikini on kunnon kesähelteillä, joillaiseksi ei lasketa alle 30 asteen lämpötilaa kuten maanantaina. Mutta ehkä tässä on piilevä ratkaisu saunan puutteeseeni? :)

En yleensä (koskaan) tuppaudu muusikoiden seuraan pönkittämään faniuttani. Tykkään musiikista ja se riittää. En tarvitse nimikirjoituksia tai mitään muutakaan, jotta tykkäisin bändistä. Mutta Toulousen keikka oli vähän eri juttu. Pakko oli päästä puhumaan suomea, kun kerran tilaisuus tuli. Ihan turhan usein ei suomea täälläpäin kuulu. Ette usko, miten jatkuvasta ranskankielen ymmärtämisyrityksistä ylikuumentuneet aivoni huokaisivat helpotuksesta, kun pääsi taas pitkästä aikaa papattamaan suomea! Se on kuulkaa hermolepoa! Varautukaa heinäkuussa korvatulpilla. Puheestani ei tule loppua. Tuleeko normaalistikaan… ;)

Kuvia ei ole näyttää, kun urpona unohdin kameran kotiin. Saan kuvia kaveriltani, kunhan hän saa Nokiansa ja tietokoneensa juttelemaan keskenään. Rok rok!