Suomi-ikävää ja italialainen ravintola

Eilisestä matsista on selvitty, mutta suupielet vetävät ylöspäin kuin itsestään. On ihan mahtavaa olla suomalainen! Katselin netistä kuvia ja videota juhlinnasta. Mahtavan näköistä ja mikä määrä ihmisiä Kauppatorilla! Finlandia-hymni aiheutti herkistymistä niin, että olen tyytyväinen hotellihuoneessa toimivaan nettiin. Siinäpä olisin sitten katsonut ja porannut hotellin aulassa, jossa eilen kiljuin pelin tulosta.

Koska Leijonat pelasivat niin loistavasti, päätin hemmotella itseäni kunnon pihvillä aivan hotellin vieressä olevassa italialaisravintolassa. Niin siis tottakai ansaitsin tämän, niin hienosti kannustin. :D Ravintola on sama, jossa kävin jo ensimmäisellä Grenoblen matkalla ja jossa oli vaikeuksia löytää juustotonta annosta. Nyt tarjoilijana oli englantilainen nainen, jolle oli helppo selittää, etten halua juustoa, en tänään pastaakaan enkä pekonia. Tilaaminen sujui englanti-ranska-sekoituksella puolin ja toisin.

Pihvi oli ihan ok, mutta ei mitään verrattuna jälkiruokaan (chocolat crocant), joka vei kielen mennessään. Suussasulavaa wiener-nougat'a muistuttavaa maitosuklaata, geishasuklaan tyyppistä rapeaa suklaata (sitä sellaista rakeista) ja suklainen pohja. Tarjoiltiin kera vaniljakerman ja kermavaahdon. Annoksessa oli kaksi pientä kakunpalaa, mutta yhtään enempää en olisi tarvinnut. Ja se on paljon sanottu kaltaiseltani suklaaholistilta.

Voisin käydä tämän jälkiruuan nauttimassa toisenkin kerran. Torstai on viimeinen ilta Grenoblessa, joten ehkäpä silloin. Voi kun näitä makuja saisi Suomeen mukanaan.